13-vuotiaana pikkupiikana työuransa aloittanut Nummijärvi oli aktiivinen vielä eläkeelläkin. Käsitöitä hän teki satavuotiaaksi asti ja oli mukana monissa yhdistystoiminnoissa.
Oulun vanhin asukas Jenni Matilda Nummijärvi, omaa sukuaan Kilpelä, kuoli Oulussa 9. tammikuuta 2020. Hän oli syntynyt Kuusamon Pyhävaarassa 30. lokakuuta 1911.
Jenni Nummijärvi oli nelihenkisen perheen toiseksi vanhin. Hänen isänsä kuoli Nummijärven ollessa vajaan neljän vuoden vanha. Kotitalossa asui sen ajan tavan mukaan suurperhe, 15 henkilöä.
Elettiin luontaistaloudessa: kesällä peltotyöt työllistivät ja talvella tehtiin metsätöitä ja pyydettiin pienriistaa. Kaikki tarvevälineet aina saaveista ja koreista lähtien hevosen rekiin ja länkiin asti pyrittiin tekemään itse. Ruoka saatiin maasta, vedestä ja metsästä. Jenni Nummijärvi muisteli lapsuusaikaansa lämmöllä: kotona opitut monipuoliset taidot jatkuivat muun muassa käsitöiden merkeissä noin satavuotiaaksi asti.
Nummijärvi lähti kotoansa 13-vuotiaana kummitädillensä pikkupiiaksi ja sen jälkeen vieraalle piiaksi 16-vuotiaana. Varsinaisen työuransa hän teki armeijan keittäjänä ja emäntänä aloittaen 1920–1930-luvun vaihteessa Kuusamon kasarmin ruokalassa.
Tulevan aviomiehensä Paavo Nummijärven Jenni tapasi Rovaniemellä ja heidät vihittiin Kuusamossa vuonna 1941. Heille syntyi yksi lapsi Salme. Paavo palveli Rajavartiostossa ja joutui pysyvästi rajalle 1939. Hän kaatui 2.11.1941 Karjalassa jatkosodan alkuvaiheessa ja Nummijärvi jäi sotaleskeksi. Neljän vuorokauden päästä hän menetti myös ainoan veljensä samalla rintamalla.
Vuonna 1941 Nummijärvi oli armeijan huoltokomppanian keittäjä-emäntänä. Huoltojoukot siirtyivät Ouluun ja Nummijärvi sen mukana. Hän sai vakituisen työpaikan Oulun varuskunnasta, elämä vakiintui ja hän osti ensimmäisen asuntonsa, yksiön Toivoniemeen vuonna 1954 valmistuvasta aravatalosta.
Myöhemmin hän osti samasta talosta kaksion, jossa asui vuoteen 2014.
Nummijärvi jäi eläkkeelle vuonna 1971. Eläkkeellä oloaika oli aktiivista. Hän oli mukana monissa yhdistystoiminnoissa, muun muassa Oulun kaatuneitten omaiset ry:ssä. Usko oli tärkeä asia, kesän kohokohta oli Suviseurat ja Oulun rauhanyhdistyksen seuroissa hän kävi säännöllisesti.
Vuonna 2014 Nummijärvi muutti senioritaloon Caritas Matriitiin Tuiraan, jossa sai tarvitsemaansa hoitoa ja liikkuminen oli helpompaa. Vuonna 2016 hän siirtyi hoivakoti Villa Sulkaan Kaakkuriin, jossa hän nukkui pois.
Jenni Nummijärvellä oli erittäin laaja ystäväpiiri: sukulaiset, erityisesti siskon perhe lapsineen ja lapsenlapsineen olivat hänelle rakkaita, samoin kuin uskonsisaret ja muut ystävät.
Hän oli erittäin lämminsydäminen ja aina valmis auttamaan sukulaisiaan ja ystäviään. Tyttärenpojantyttärentytär syntyi vuonna 2016: Jenni Nummijärvi ehti seurata pienen Jade-tyttösen elämää vielä kolme vuoden ajan ennen pois nukkumistaan.
Nummijärvi sai kutsun Presidentin itsenäisyyspäivän Linnan juhliin vuonna 2004, jossa edusti sotaleskiä. Hän osallistui naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuvaan maanpuolustustukijärjestö Lotta Svärdin toimintaan sota-ajan vuosina.
Hän on saanut palvelustaan Suomen maanpuolustuksen hyväksi Mannerheimin vuonna 1941 myöntämän sururistin, Lotta-muistomitalin vuonna 1995, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. luokan mitalin vuonna 1964 ja Sodan 1941–1945 muistomitalin.
Veteraanipäivänä 2019 hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan mitali.
Jenni-mummia jäivät rakkaudella kaipaamaan tytär, tyttärenpoika perheineen, sukulaiset ja ystävät.
Aija Veikkola ja Timo Kovalainen
Kirjoittajat ovat Jenni Nummijärven tyttärenpojan vaimo ja tyttärenpoika.
