Irma Moilanen. Lastenpsykiatrian professori Irma Moilanen (o.s. Petäjä) kuoli 28. elokuuta 2026 Oulussa. Hän oli syntynyt 26. maaliskuuta 1946 Ilmajoella kieltenopettajaperheen nuorimpana lapsena.
Perheen muutettua Varsinais-Suomeen kaikki neljä sisarusta hakeutuivat lääketieteen opintoihin Turkuun. Irma aloitti opiskelun poikkeuksellisen nuorena ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 19-vuotiaana. Ollessaan työharjoittelussa Helsingissä hän tapasi tulevan puolisonsa, teologian ylioppilas Paavo Moilasen.
Avioliiton myötä nuoripari asettui Ouluun, jossa Irma jatkoi opintojaan ja puoliso aloitti työnsä Oulujoen seurakunnassa.
Moilaset saivat jakaa 60 yhteistä vuotta. Näihin vuosiin sisältyi paljon ahkerointia, iloa ja onnea, mutta myös rakkaiden menetyksiä. Perheeseen syntyi kolme lasta, Antti, Jaakko ja Pirita, jotka varttuivat Oulujoen pappilassa lapsuuden leikkiympäristön ollessa eräänlainen Muumilaakso puutarhoineen ja jokirantoineen.
Työnsä ohella Irma toimi pappilan emäntänä puolisonsa pitkän kirkkoherranuran ajan. Pappilan ovet olivat avoinna kaikille. Seurakunnan elojuhlat järjestettiin vuosittain Oulujoen pappilan pihalla, ja Irma osallistui usein puolisonsa rinnalla seurakuntalaisten perhejuhliin.
Irma Moilanen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1970 ja erikoistui lastentauteihin ja lastenpsykiatriaan. Vuonna 1979 valmistunut väitöskirja avasi merkittävän tutkijanuran.
Moilanen työskenteli Oulun yliopiston lastenpsykiatrian professorina eläkkeelle jäämiseensä saakka sekä toimi Oulun yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian ylilääkärinä. Hän työtovereineen kehitti erityisesti Pohjois-Suomen etäpoliklinikkamallia, jossa työntekijät matkustivat lasten koteihin. Työn keskeisenä tavoitteena oli lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen.
Moilanen oli arvostettu ja tuottelias lastenpsykiatrian alan tutkija. Hän johti useita tutkimushankkeita, ohjasi lukuisia väitöskirjoja ja rakensi ympärilleen monitieteisen tutkimusryhmän.
Taitavana verkostoitujana hän loi laajat yhteydet kotimaassa ja maailmalla toimien aktiivisesti kansallisissa ja kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä. Hänelle oli erityisen mieluisaa yhteistyö Harvardin ja Kairon yliopistojen kanssa.
Kutsumukselleen uskollisena hän jatkoi tutkimustyötä myös eläkkeellä. Viimeinen hänen ohjaamansa väitöskirja valmistui 2023.
Ohjaajana Moilanen muistetaan kannustavana ja päämäärätietoisena. Hän oli ylpeä tutkijoistaan ja aina tavoitettavissa, mutta edellytti myös tuloksia. Hän tunnisti nopeasti alansa uudet suuntaukset.
Eräs hänen tutkijoistaan kuvasi Irmaa sanoilla: ”On ollut kunnia seistä jättiläisen olkapäillä ja nähdä kauas.”
Työvuosien jälkeen kuusi lastenlasta toi Irmalle paljon iloa, ja hän halusi olla läsnä läheistensä elämässä. Mummin kanssa leivottiin, leikittiin, keskusteltiin ja vietettiin ikimuistoisia perhejuhlia.
Lastenlasten muistoissa häntä kuvaavat perhekeskeisyys, ahkeruus, uskonnollisuus ja vieraanvaraisuus, ja hän oli lempeä ja ystävällinen kuin Muumimamma.
Viimeisinä vuosina osittainen halvaus rajoitti liikkumista, mutta elämä jatkui kotona läheisten turvin. Uskollisena elämäntavoilleen Irma jatkoi alansa yhdistystoimintaa, ystävien kutsumista kotiinsa ja vaali läheisiä ihmissuhteitaan loppuun asti.
Siunaustilaisuudessa puoliso päätti muistopuheensa Irmaa kuvaaviin laulun sanoihin: ”Riennä riemuin eespäin vaan tietä Jumalasi.”
Irma Moilanen jätti pysyvän jäljen suomalaiseen lastenpsykiatriaan ja hänen rinnallaan kulkeneiden ihmisten elämään. Jäämme kaipaamaan Irmaa kiitollisin mielin.
