Heikki Tervahattu. Tohtori Heikki Tervahattu (ent. Haapala) menehtyi Oulussa 12.7.2025 nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli syntynyt 7.10.1943.
Karjalan puolella Jaakkimassa Nivan kylässä kolmilapsiseen perheeseen syntyneen Heikin kotoa lähtö tuli kahdeksankuukautisena dramaattisella tavalla jatkosodan loppuvaiheen evakuoinneissa kesällä 1944.
Evakkotaival vei Ylitornion kautta Ouluun, jonne perhe asettui 1947. Evakot kohtasivat kiusaamista ja sen johdosta Tervahattu vaihtui Heikin isän toimesta Haapalaan.
Kuten monia evakkojen lapsia, myös Heikkiä vaivasi juurettomuus ja ulkopuolisuuden tunne ison osaa elämää. Hänen asuinpaikkakunta vaihtui lukuisia kertoja. Viimeisen muuttonsa hän teki Parikkalasta Ouluun keväällä 2024.
1990-luvun lopussa Heikki otti itselleen vanhan Tervahattu-nimen menetetyn karjalaisidentiteetin muistoksi. Tervahattu teki aika ajoin kotiseutumatkoja synnyinseudulleen Jaakkimaan ja Nivan kylälle.
Heikki Haapalan ura kasvitieteen ja ympäristötieteiden saralla on mittava.
Lintuharrastus kulki Heikin mukana läpi elämän. Hän oli 1961 mukana perustamassa Pohjois-Suomen ensimmäistä lintuasemaa Siikajoen Tauvoon. Kouluikäisenä alkanut kiinnostus luonnontutkimusta kohtaan vei hänet Oulun yliopistoon opiskelemaan kasvitiedettä.
Hän väitteli Oulun yliopiston nuorimpana tohtorina luonnontieteellisessä tiedekunnassa kasvifysiologian alalta vuonna 1969 tutkien valon ja valojaksoisuuden vaikutusta viherhiukkasten tärkkelysmetaboliaan.
Väitöksen jälkeen Haapala työskenteli kasvitieteen laitoksella opetus- ja tutkimustehtävissä julkaisten muun muassa Kiiminkijoen vedenlaatuun ja Ruijan sekä Perämeren alueen kasvien leviämismekanismeihin liittyviä artikkeleja.
Ajan virtaukset tempaisivat Haapalan mukaan politiikkaan, ja hänelle tuli 15 vuoden tauko tutkimustoiminnassa. Takaisin sen pariin hän palasi 1990-luvulla Helsingin yliopiston ympäristötieteen laitokselle, jossa hän teki urauurtavaa työtä katupölyn tutkimuksen parissa. Työ katupölyn aiheuttamien terveysriskien vähentämiseksi sai tunnustusta v. 2007 Hengitysliiton myönnettyä Tervahatulle ilmansuojelupalkinnon.
Heikki Haapala toimi aktiivisesti politiikassa. Oulussa hänet valittiin kolmesti isolla äänimäärällä valtuustoon, jossa hän toimi SKDL:n edustajana vuosina 1977–88, sitä ennen vajaan kauden myös Oulunsalossa. Kaupunginhallituksen jäsen hän oli 1985–88.
Heikki jätti luonnonsuojelun asiantuntijana ja edelläkävijänä puumerkkinsä useiden suojelualueiden perustamiseen, kuten Pilpasuon suojeluun 1980-luvulla. Hän oli yhtenä kokoavista voimista 1985, kun Susisuolle perustettiin luontoaktiivien ja paikallisten ihmisten yhteinen leiri vastustamaan lentokoneella tehtyjä vesakkomyrkytyksiä.
Eri puolilla maata syntyneiden kansanliikkeiden ajamana Suomessa säädettiin 1985 laki, jolla kiellettiin vesakkomyrkytysten levittäminen lentämällä.
Kansalaisten oma toiminta etujensa puolesta oli Heikin poliittisen toiminnan ydintä. Varsinkin työttömien ja vuokralaisten asioiden ajaminen olivat hänelle sydämen asioita.
