LIISA HAUNIO. Opettaja Ritva Liisa Maria Haunio o.s. Koivisto kuoli 18.2.2026 Sallassa. Hän oli syntynyt Ranualla 22.9.1932 Hilkka ja Erkki Koiviston perheen esikoiseksi. Isän siirryttyä 1934 Kuolajärven/Sallan kirkkoherraksi Liisan kotipaikaksi tuli Salla elämän loppuun asti.
Sallatunturien juurella vanhassa Sallassa Liisa vietti onnelliset lapsuusvuodet ennen elämää järkyttäneitä sotia ja evakkomatkoja. Kun talvisota 1939 puhkesi kotoa oli lähdettävä kiireesti. Pappila ja kirkko poltettiin kuten koko kirkonkylä. Isä kyyditsi raskaana olleen vaimonsa ja kolme tytärtään autolla Kemijärvelle junaan jolla pääsivät evakkoon Raudaskylään. Evakossa syntyi neljäs tytär, sittemmin Lapin sodan evakossa Kälviällä 1945 tuli viides lapsi ja lopulta sisaruksia oli seitsemän.
Kansakoulun Liisa aloitti Sallassa syksyllä 1939. Koulunkäynti jatkui evakkopaikkakunnilla ja syksystä 1943 jälleen Sallassa, jonne perhe pääsi vielä palaamaan. Syyskuussa 1944 oli lähdettävä jälleen evakkoon ja jätettävä koti. Sallan vanha kirkonkylä jäi lopullisesti rajan taakse.
Perheen elämä jakautui 1945 lähtien Sallan ja Oulun välillä lasten koulunkäynnin ja isän eduskuntatyön takia. Varsinaisena kotina toimi uuteen kirkonkylään rakennettu Alapappila, jossa perhe oli koolla koulujen lomien ja eduskunnan istuntokausien välein.
Ylioppilaaksi Liisa kirjoitti 1951 Oulun Yhteislyseosta, samasta koulusta kuin omat vanhempansa ja usea sisarensa. Kielten opinnoilla aloittanut Liisa valmistui kansakoulunopettajaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta 1955. Samana vuonna hän avioitui Sallan uuden nuoren kanttorin, Heikki Haunion kanssa. Musiikki oli keskeinen yhdistävä elementti heille ja sitten lapsilleen Outille ja Erkille.
Liisa Haunio toimi Sallaan 1955 perustetun kunnallisen keskikoulun ensimmäisenä johtajana ja ainoana vakituisena opettajana ensi lukuvuoden ja kieltenopettajana kolme vuotta. Vuodesta 1959 lähtien hän opetti Märkäjärven kansakoulussa ja Sallan kirkonkylän ala-asteella eläkkeelle 1992 jääntiin asti. Koulumaailma ja opettajan identiteetti olivat Hauniolle tärkeitä ja hän sai paljon myönteistä palautetta oppilailtaan.
Haunio erikoistui musiikin opetukseen erikoistumiskurssilla Helsingin opettajakorkeakoulussa 1968. Myöhemmin hän kävi kuoronjohtoa ja musiikkipedagogiikkaa käsitteleviä kesäkursseja. Hän toimi 1970-luvulla Sallan koulujen musiikin ohjaavana opettajana ja koulunsa kuoron johtajana. Itse hän lauloi kirkkokuorossa ja osallistui myös Kemijärven musiikkiopiston kuoroproduktioihin.
Hauniolla oli luottamustoimia Sallan koulujen ja kansalaisopiston johtokunnissa. Hän oli Sallan pitäjän ja seurakunnan historiahanketta luotsaavan historiatoimikunnan jäsen 1982–1993.
Kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston jäsenenä hän toimi 1975–1990 ja palveli pitkään lähetysjohtokunnassa sekä vapaaehtoisena lähetyssihteerinä. Harrastuksiin kuului myös SPR.n toiminta ja liikunta. Hiihtoa kevättalven hangilla luontoa rakastanut Haunio harrasti vielä lastenlastensakin kanssa. Kirjallisuuden lukeminen oli elinikäinen harrastus ja erityisen läheistä oli runous.
Haunion poikkeuksellisen hyvä muisti etenkin lapsuus- ja nuoruusvuosista säilyi koko elinajan. Elävästi hän kuvasi niitä haastattelijoille. Häneltä jäi myös omia kirjallisia muisteluksia sota-ajoista kuin lapsuuden kodista Sallan pappilasta.
Lastensa lisäksi Liisaa jäivät kaipaamaan lastenlapset, lastenlastenlapset, sisarukset ja perheensä sekä sukulaisten, ystävien ja entisten oppilaiden suuri joukko.
