Eila Alakiuttu. Opettaja Eila Marjatta Alakiuttu (o.s. Timisjärvi) kuoli 4. marraskuuta Oulussa. Hän oli syntyi 26. joulukuuta 1936 Perä-Posion Timisjärvellä.
Eila suoritti ylioppilastutkinnon keväällä 1956 ja jatkoi opintojaan Kemijärvellä Oulun yliopiston opettajainvalmistuslaitoksessa valmistuen kansakoulunopettajaksi vuonna 1960. Opettajan työstä tuli hänelle elämäntyö: lämminhenkinen, tinkimätön ja aidosti oppilaistaan välittävä kasvattaja, joka piti ihmisen kohtaamista työnsä ytimenä.
Ensimmäiset opettajavuotensa Eila työskenteli Kemijärven Vuostimossa vuosina 1960–1964. Ouluun muutettuaan hän jatkoi opettajana Pateniemen kansalaiskoulussa ja yläasteella eläköitymiseensä saakka. Kellosta tanhuporukasta löytyi elämänkumppani Reino Alakiuttu. Heidät vihittiin 3. joulukuuta 1967, ja seuraavana vuonna syntyi heidän poikansa Jaakko.
Alakiutun poikkeuksellinen vaikutus suomalaisen kansantanssiharrastuksen elävöittäjänä ulottui yli puolen vuosisadan mittaiseksi. Hänen panoksensa Oulun ja Oulunsalon nuorisoseuroille oli korvaamaton.
Alakiuttu ohjasi vuosikymmenten aikana lukuisia ryhmiä, joista moni kasvoi valtakunnallisesti tunnetuksi: Polokka, Hoijakka, Punapaula, Hamu ja Sottiisi. Alakiutun ohjauksessa ryhmät kehittyivät sekä taidollisesti että yhteishengeltään, ja ne tekivät esiintymismatkoja ympäri Eurooppaa – aina Saksasta Haifan festivaaleille ja New Yorkiin saakka.
Hoijakka-ryhmä nousi Alakiutun johdolla 1970–80-luvuilla kansantanssin valiojoukkoon ja saavutti Suomen Nuorison Liiton tasoluokittelussa harvinaisen taitosarjan sijoituksen. Alakiuttu tunnettiin vaativana, mutta oikeudenmukaisena ohjaajana, joka uskoi periksiantamattomaan harjoitteluun – ja siihen, että tekemisen ilo välittyy yleisölle vain, jos se syttyy tanssijoissa.
Hän ei ollut pelkästään ohjaaja, vaan monelle nuorelle tärkeä kasvattaja ja turvallinen aikuinen.
Alakiuttu oli myös aktiivisesti mukana 1990-luvulla Oulun Konservatorion tanssinopettajakoulutuksen toiminnassa. Konservatoriossa alkoi tuolloin kansantanssinopettajankoulutus , jossa Alakiuttu toimi useiden oppilaiden opetusharjoittelun ohjaajana. Hän oli pidetty ja vaativa sekä kannustava kansantanssin perinteen ja pedagogiikan osaaja.
Alakiuttu toimi aktiivisesti myös nuorisoseuran luottamustehtävissä. Alakiutun työ noteerattiin myös laajasti: vuonna 2000 hän sai Pohjois-Pohjanmaan Nuorisoseurojen erityismaininnan pitkäaikaisesta ja tuloksellisesta Sottiisi-ryhmän ohjaustyöstä sekä 25 vuoden mittaisesta osallistumisesta alueellisiin kansantanssikatselmuksiin. Toinen todella merkittävä tunnustus tuli vuonna 2012, kun Alakiuttu nimettiin Suomen Nuorisoseurojen Kansantanssikiltaan kansantanssimestariksi numero 4.
Eila Alakiuttu oli ihminen, joka eli niin kuin opetti: yhteistyötä, yhteisöllisyyttä ja kulttuuriperinnön rikasta merkitystä kunnioittaen. Hänen elämänfilosofiaansa kuuluivat rohkeus tarttua tehtäviin, kyky innostaa ympärillään olevia sekä syvä välittäminen ihmisistä, joiden kanssa hän työskenteli.
Eläkkeelläkin Eila jatkoi osallistumista kulttuuri- ja yhdistystoimintaan. Hänen elämäntyönsä vaikutus tulee näkymään pitkään niissä lukemattomissa ihmisissä, joihin hän jätti pysyvän jäljen – oppilaissa, tanssijoissa, ohjattavissa ja ystävissä.
Häntä jäävät kaipaamaan perhe, sukulaiset, ystävät, entiset oppilaat ja laaja nuorisoseurayhteisö.
Hänen energinen elämäntyönsä jatkuu jokaisessa laulussa, jokaisessa tanssissa, jokaisessa yhteisessä hetkessä, jotka syttyvät perinteestä ja yhdessä tekemisen voimasta.
