Luokanopettaja, urheilun ylin ystävä ja arvostettu urheiluotteluiden kuuluttaja Pertti Nykänen menehtyi Oulussa 14. maaliskuuta 2024.
Pohjois-Karjalan poika syntyi Juuassa 1942 ja oli kuusilapsisen sisaruskatraan vanhin. Äitiään Nykänen kuvaili lempeäksi opettajattareksi ja isäänsä jämptiksi kokoomuslaiseksi ja kunnan asioiden edistäjäksi.
Koska isä pelasi pesäpalloa, Pertti ei halunnut pelata sitä. Hän valitsi jalkapallon, jota potki Juuan Palloseurassa (JuPS) 24-vuotiaaksi asti. Yhdessä liikunnanopettajan kanssa hän perusti Juuan Nappulat -seuran, jossa itsekin valmensi. Jalkapallosta kehkeytyi Nykäselle rakkain laji, ja tuo rakkaus oli elämänmittainen.
Nuorukainen muutti luokanopettajan opintojen perässä Ouluun ja tapasi pian Aulikki-nimisen naisen ystävänsä kautta. Nuoripari ei liikoja aikaillut: kihlakahvit juotiin reilun 6 viikon kuluttua ensitapaamisesta 1965 ja häitä tanssittiin seuraavan vuoden elokuussa.
Pariskunnan ainokainen lapsi Annika syntyi 1976. Tytär oli isälleen kaikki kaikessa.
Urallaan Nykänen toimi luokanopettajana Lassinkallion ja Myllyojan kouluissa. Hän oli hyvin tykätty hahmo. Opetustaitonsa Nykänen myönsi itsekin olleen ”kiitettävää”.
Urheilun saralla Nykänen valmensi OLS:ssa junioreita, järjesti yli vuosikymmenen Kalevan turnauksia ja toimi pallolajien kuuluttajana eli ottelujuontajana.
Ensimmäisen kuulutuksensa hän kajautti ilmoille OLS:n ja englantilaisen QPR:n ottelussa 1980. Vanhemmalla iällä penkkiurheilu piristi Nykäsen muutoin melko vaatimatontakin arkea.
Aulikki-vaimo sairasti MS-tautia ja muutti hoivakotiin 90-luvun lopulla, jossa hän yhä asuu. Vaimon muuton jälkeen Nykäselle järjestyi yllättäen pieni asunto samasta rapusta tyttären kanssa, ja hän sai viettää eläkepäiviään lähellä tytärtä ja lapsenlapsia, joita siunaantui kaikkiaan viisi.
Kun vieläpä kaksi lapsenlapsenlasta tupsahti maailmaan, Nykänen ilmoitti uudeksi tittelikseen ”suur-ukki”.
Nykänen nautti tarinoida kaikesta: musiikista, urheilusta – ja keksimistään anagrammeista, joista hauskin ja osuvin lienee hänen omasta nimestään muovattu kirjainleikki ”Kentän typerin”.
Huippuhetkiä Nykäsen elämässä olivat niin lapsuudenaikainen kohtaaminen laulaja Tapio Rautavaaran kanssa, jazzlaulaja Ella Fitzgeraldin konsertti Helsingissä 1965, tyttären aikaansaannokset kuin lukuisat urheiluun liittyvät hetketkin.
Kuten se, kun jalkapalloilija Mika Nurmela antoi Nykäselle 60-vuotislahjaksi Hollannin vuosien pelipaitansa.
– Älä välitä pienestä kirjoitusvirheestä, oli lahjanantaja vinkannut. Paidan selässä luki Nurmula.
Nykäsen elämän pysäytti pari vuotta sitten halvaantuminen, eikä hän tointunut enää ennalleen. Mutta kun Nykäseltä itseltään kysyi hoivakodissa vieraillessa miten hän voi, hän oli aina yhtä hyväntuulinen. Lopulta rakas suur-ukki läksi ajasta iättömyyteen 81 vuoden iässä.
Joitakin vuosia sitten Pertti tuumasi, että ei pelkää kuolemaa.
Hän arveli, että ehkä elämä ei lopukaan siihen.
