Pekka Sallinen. Kouluneuvos Pekka Sallinen kuoli kotonaan 21.6.2025 vaikeaan sairauteen. Hän oli syntynyt 2.10.1942 Kuopiossa, mutta kasvoi Oulujoen varressa Utajärven Keski-Niskalla. Pekan lapsuuden perheeseen kuului maanviljelijäisän ja sairaanhoitajaäidin lisäksi yhteensä 9 sisarusta. Vanhin sisar muistaa Sallisen rauhallisena, auttavaisena ja paljon lukemista harrastaneena lapsena.
Sallinen kirjoitti ylioppilaaksi 1963 Muhoksen yhteiskoulusta. Koulumatka taittui maitoauton kyydissä, ja talvisin kyyti oli kirjaimellisesti kylmää. 1964 hän aloitti matematiikan opinnot Oulun yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi 1972 ja lisensiaatiksi 1977. Lapsuudesta ja opiskeluajoista hänelle jäi useita ystävyyssuhteita, jotka säilyivät läpi elämän.
Koulu- ja opiskeluaikanaan Sallinen ehti olla monenlaisissa töissä niin ruotsalaisessa kalkkikaivoksessa kuin siikajokisella leirintäalueella. Sallinen toimi vuosina 1970–1981 tuntiopettajana ja assistenttina Oulun yliopiston matematiikan laitoksella. Yliopistolta hän siirtyi Oulun Lyseon lukioon matematiikan lehtoriksi 1981, ja 1986 hänet valittiin koulun rehtoriksi. Tästä toimesta hän jäi eläkkeelle 2005.
Lyseota Sallinen kehitti avarakatseisesti. 1990 lukio sai Opetusministeriöstä poikkeusluvan tuntijaon laajan valinnaisuuden kokeiluun. Se poikkesi aikaisemmasta lähes täydellisestä oppiaineiden pakollisuudesta, ja sisälsi runsaasti valinnaisia syventäviä kursseja sekä mahdollisuuden kuvaamataidon painottamiseen opinnoissa.
Myöhemmin koko maan lukioissa tuli voimaan valinnainen tuntijako ja luokattomuus. Syksyllä 1992 Lyseo oli Suomen kolmas lukio, joka sai oikeuden International Baccalaureate Diploma -opetukseen.
Tietotekniikan ja tietoliikenteen kehittyessä Lyseolle hankittiin vuonna 1993 oma palvelin. Oulun Lyseo oli ensimmäinen lukio Suomessa, joka antoi opiskelijoille ilmaiset ja vapaasti käytettävät tietoliikenneyhteydet ja mahdollisuuden omaan sähköpostiin.
Tietotekniikan osaaminen avasi Lyseolle uusia mahdollisuuksia, ja 1997 aloitettiin koko lukion oppimäärän etäopetus luokkahuoneisiin Tyrnävällä ja Ylikiimingissä. Etälukion rakentamisessa ja toiminnassa näkyi maaseudulla kasvaneen nuoren kokemus kotiseudulla järjestettävän lukio-opetuksen tarpeellisuudesta. Etäopetus jatkuu Lyseossa edelleen.
Sallinen jakoi auliisti osaamistaan ja ajatuksiaan lukiokoulutuksesta kollegoiden kesken ja laajemminkin. Hän toimi Opetushallituksen johtokunnan jäsenenä 1995–1999. Vuonna 2001 hänelle myönnettiin kouluneuvoksen arvonimi, ja eläkkeelle jäädessään hän sai Opetushallituksen myöntämän Cygnaeus-palkinnon.
Varsinaisen työn ohella Pekalla riitti kiinnostusta monenlaiseen. Hän oli innokas rakentamaan ja remontoimaan aina viimeisiin elinvuosiin asti.
Hän vietti paljon aikaa perheensä kanssa mökillään Utajärvellä, ja sinne rakentui omin käsin koko suvulle tärkeä kokoontumispaikka. Lisäksi hän harrasti kalastusta joella ja veneilyä Oulujärvellä, ja eläkkeelle jäätyään opiskeli innokkaasti espanjaa. Harrastuksiin kuuluivat myös erilaiset koneet ja laitteet, jotka olivat Pekalle melkein kavereita.
Sallisen perheeseen kuului vaimo Riitta (o.s. Kanerva) ja kolme lasta.
Riitan kanssa Pekka ehti olla naimisissa 56 vuotta. He saivat yhteensä kuusi lapsenlasta ja kaksi lapsenlapsenlasta. Ukilla oli aina aikaa ohjata ja neuvoa lapsenlapsiaan niin matematiikassa, kalastuksessa kuin saadun kalan fileoinnissa.
Kirjoittajat ovat Sallisen poika, miniä sekä kaksi ystävää ja kollegaa.
