Anu Ihme. Erityisopettaja Anu Ihme kuoli Oulussa 29.8.2026 Hän oli syntynyt 21.11.1964 Pudasjärvellä perheensä nuorimpana.
Anun varhaislapsuuteen kuuluivat kesät Siiri-äidin syntymäkodissa Pudasjärven Rytingissä Lyyti-mummon hoivissa, yhdessä veljensä ja serkkujensa kanssa.
Nuoruusvuodet kuluivat pääsääntöisesti Pudasjärven Urheilijoiden treeneissä ja edustustehtävissä piirin- ja SM-tason kilpailuissa. Hiihtoa talvella ja yleisurheilua kesällä. Huippusaavutuksena hän muisteli usein pikaviestin Suomenmestaruuskisojen finaalia B-tytöissä, kun he jäivät kirvelevästi mitalisijojen ulkopuolelle.
Työuran Anu aloitti hoitotyössä kätilönä Raahen sairaalassa. Kätilön työstä hän tykkäsi. Kolmivuorotyö ja pitkät matkat varsinkin talvisaikaan Jäälin kotoa Raaheen saivat pohtimaan jatko-opintoja.
Terveystieteiden maisterin paperit tulivatkin sitten ennätysvauhtia ja samaan juoksuun vieläpä opettajan pätevyys. Opettajan työ veikin Anun mennessään. Syntyipä oppikirjakin, Naisen terveys, kollegansa kanssa.
Hän valmisteli illat pitkät tinkimättömästi oppitunteja, huolehti oppilaidensa harjoittelupaikoista ja erityinen huoli hänellä oli oppilaistaan, joilla oli haasteita. Anu suorittikin lisäopinnot vielä erityisopettajan tehtäviin, jota työtä hän sai tehdä viimeiset työvuodet.
Anu sai OAJ:n Ammatillisten Opettajien Vuoden Ammatillinen Opetusteko kunnianosoituksen työstään valtakunnallisessa tapahtumassa Helsingissä 24.1.2026. Vielä tuolloin kenelläkään meillä, saati hänen työtovereillaan, ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka loppusuoralla hänen työuransa sillä hetkellä oli.
Pidä huolta – lauloi Pave Maijanen Pudasjärven Suojalinnan talolla keväisenä iltana 1981. Sinä iltana Anu tapasi tulevan miehensä Jounin. Teinirakkautta ensisilmäyksellä. ”Pidä huolta” säilyi molempien teemana läpi elämän. Ensin toisistaan huolta pitäen, myöhemmin vahvan ihme-perheen myötä.
Perinteiset häät vietettiin elokuussa 1985, perheen esikoinen syntyi reilun vuoden kuluttua häistä. Sen jälkeen Anulle siunaantui vielä kolme silmäterää lisää. Erityisen rakkaita olivat neljä lastenlasta, joista Anu ehti pitämään huolta eläissään. Mummon syli oli pienille tärkeä ja lämmin. Perheyhteisöön kuului kiinteästi myös Anun Siiri-äiti, jonka asioista Anu piti huolta pieteetillä. ”Pidä huolta” oli Anun kantava teema läpi elämän.
Anu sairasti pitkän talven, kevään ja kesän pitkittynyttä koronaa, jonka diagnoosin hän sai työterveyshuollosta. Ensimmäinen keuhkokuva otettiin 8.8., joka osoitti aivan toista. Anun taistelu pitkälle edenneen lymfooma-syövän aiheuttamiin komplikaatioihin päättyi OYSin teho-osastolla.
Hän lensi taivaaseen rakkaittensa, ihme-perheen ja Siiri-äidin ympäröimänä, ihanasti vilkuttaen. Jäämme muistelemaan Anua suurella rakkaudella, kiittäen häntä kaikista hänen opeistaan ja huolenpidostaan.
Äärettömän suuret kiitokset OYSin teho-osaston moduli 14 ja 16 hoitajille ja lääkäreille inhimillisestä ja hyvästä hoidosta. Teette siellä ihmeitä.
