EEVA LIISA VÄISÄNEN. Eeva Liisa Väisänen (o.s. Malmirauta) syntyi Kajaanissa 7.2.1939 ja kuoli pitkälliseen sairauteen Oulussa 6.10.2023.
Liisa Malmirauta, joksi häntä kutsuttiin, vietti lapsuutensa kolmen muun sisarensa kanssa Paltamon Kontiomäen koululla, jossa äiti oli yli kolme vuosikymmentä opettajana ja isä postilaitoksen palveluksessa.
Isänsä puolelta hän oli Jyväskylän Mechelinien sukuhaaraa. Perhe oli muun muassa Ilmari Kiannon ystäviä ja juuri Kianto suomensi perheen sukunimen Malmiraudaksi liittäen mukaan pitkän omistuskirjoituksen.
Liisa Malmirauta valmistui ylioppilaaksi Kajaanin lyseosta vuonna 1958 ja oli sen jälkeen vuoden sijaisopettajana Lieksassa. Hän valmistui Oulun Sairaanhoitajaopistosta 1962 ja työskenteli vuosia silloisessa Oulun Lääninsairaalassa (nyk. Kontinkankaan hyvinvointikeskus). Hän hoiti vielä OYS:n valmistuttua sijaisuuksia, mutta jäi sitten pois hoitotyöstä ja omistautui kodilleen.
Malmirauta vihittiin avioliittoon 1962 Martti Väisäsen kanssa, joka oli Oulun Yliopiston ensimmäistä kurssia ja valmistui arkkitehdiksi vuonna 1966. Liittoa kesti yli 61 vuotta ja sitä voi sanoa onnelliseksi.
Liisalla oli italialainen luonne, hyväntahtoinen humoristi isäänsä tullen, joskus jopa pelle, joka saattoi hetkessä räjähtää kokemastaan vääryydestä. Mykkäkoulua ei koskaan käyty. Ventovieraatkin pitivät Väisäsestä heti ja vihamiehiä hänelle on vaikea edes kuvitella.
Liisa Väisänen rakasti musiikkia, muotia, käsitöitä, värejä ja sisustuksia yli kaiken, olipa hän myös monien arvostama ruuanlaittaja. Jo koulun jumppatunneilla tytöt menivät välitunnin alkaessa saliin, Liisa istahti pianon ääreen ja muut tytöt bailasivat opettajan tuloon saakka.
Nuoren ylioppilaan mielessä käväisi kaukaisena haaveena sisustajan ammatti, jopa taideteollinen korkeakoulu, mutta 1950-luvun Kainuussa ei tuollaisia haaveita ymmärretty, vaan piti hankkia kunnollinen ammatti eikä ”vouhottaa” joutavia.
Pahemmin ei olisi voitu ajatella pieleen. Väisäsellä oli ilmiömäinen ote kalusteiden ja esineiden sijoittelussa. Tunnetuimmissakin piireissä mallataan ja muutetaan, mutta ei Väisänen. Hän pisti heti kaiken valmiiksi. Tätä kykyä monet ihailivat.
Sen sijaan matemaatikko Liisa Väisänen ei ollut ollenkaan. Hän karttoi tietokoneita ja hänen puhelimellaan pystyi vain puhumaan ja soittamaan.
Kun 1980-luvun alussa rakensimme talomme, niin ystävämme ottivat tietämättämme yhteyttä sisustuslehti ”Avotakan” toimitukseen. Toimittajat tulivat kesällä 1985 ja samana syksynä oli lehdessä tarina ja kuvat kodistamme. Väisänen osallistui myös vuosien ajan teatterinaisten toimintaan.
Liisaa jäivät kaipaamaan aviopuoliso, kaksi lasta, neljä lastenlasta, kaksi lastenlastenlasta, sisar, muut sukulaiset sekä lukuisat ystävät ja tuttavat. Lastenlastenlapset olivat isomummin silmäteriä.
Eeva Liisa Väisänen sairastui vuonna 2015 pitkäaikaisesti, mikä johti tänä syksynä kunnon lopulliseen heikkenemiseen.