Basisti Harri Nemtsinkoff avaa autotallin oven, tervehtii ja kättelee.
"Ovi pitää laskea kiinni, ennen kuin voimme mennä itse treenikämppään", yli neljäkymmentä vuotta sitten muusikon uransa Haukiputaalla perustetussa Porkkanas -yhtyeessä aloittanut Nemtsinkoff kertoo Oulun Patelassa sijaitsevan Rönsy et Luu´s Blue -yhtyeen treenikämpän ovea avatessaan.
Piimäperäntiellä sijaitseva kämppä on sisutettu vuosikertavahvistimin ja -kitaroin, ja se tuntuu olevan kunnallistekniikan saavuttamattomissa.
Rönsy et Luu´s Bluen treenikämpille sompailu on kuin paluuta 1960-luvun tanssipaikoille johtaville, kivikkoisille, mäntykaarien reunustamille metsäteille.
Paluuta tekee myös yhtyeen laulaja, oululaisessa Bamperos-yhtyeessä kaksikymmentä vuotta suomalaisia tanssipaikkoja vuodesta 1970 lähtien kiertänyt Erkki "Rönsy" Vehkaperä.
Laulava lyömäsoittaja on yhä yksi seitsemäntoista vuotta sitten telakalle jääneen Bamperoksen peruskivi. Mies tatuoi äänensä suomalaiseen tajuntaan kappaleilla Tule kanssani kylpyyn ja Kettunen, keskiyön cowboy 1980-luvun alussa.
"Kyllä tämä on meille kaikille ehtaa paluuta kuusikymmenluvun meininkiin", oululaisessa Express-yhtyeessä rumpuja viisi vuotta vuosina 1974-1979 ja sittemmin soitinmyyjänä kunnostautunut Luu´s Blue -yhtyeen rumpali Aimo Suomela tunnustaa.
"Ei kuusikymmenluvulla muuta tehtykään, kuin hyvää musiikkia", hän jatkaa.
Rumpali kertoo, että ajatus bändiprojektista, joka kutoo yhteen muinaisten Bamperos- ja Express-yhtyeen jäsenistöä, syntyi liki puolivahingossa, kun Vehkaperä ilmestyi Luu´s Bluesin keikalle.
"Muusikolla on aina kova kutina päästä lavalle ja soittamaan. Kun Rönsy oli kuitenkin ollut liki seitsemäntoista vuotta bändihommista poissa, saimme rohkaistua häntä sen verran, että hän suostui laulajaksemme", Suomela valottaa.
Nelimiehinen yhtye karauttaa soittimistaan tiukan bossa novan treenikämpän uumenissa.
Yhtyeen kitaristi, muiden muassa Henry Ojutkankaan bändissä soittanut Pentti Hänninen murisuttaa 1970-luvun alussa valmistettua Fender Telecasteriaan. Nemtsinkoff peukuttaa isoja sointuja vuosikymmenten patinoimasta Fender Jazz -bassosta.
Yhtye veivaa keikoillaan Suomelan mukaan Cliff Richardin, Elviksen ja Jan Rohde and The Adventuresin kaltaisten artistien alkujaan tunnetuksi tekemiä vanhoja rock-klassikoita.
"Aiomme soittaa keikkamme vanhan ajan meiningillä niin, ettei musiikki ihan kokonaan mene möykkäpuolelle", hän takaa.
Rumpali uskoo, että soittimen ja muusikon välille kehittyy vuosien myötä erikoinen tunneside.
"Jos soittimella on hyvä historia, soundi muuttuu omanlaisekseen muusikon ajatuksissa jo ennen, kun hän on ehtinyt soittimeen käsillään tarttua", hän tilittää.
Bamperos ja Express olivat perimältään hyvin erilaisia yhtyeitä. Kun Express perusti musiikkinsa juurevaan rockiin ja bluesrockiin, Bamperos panosti usein pikkutuhmilla sanoituksilla kuorrutettuun notkeana hyrräävään ravintolamusiikkiin.
Bamperos ehti julkaista uransa aika neljä pitkäsoittoa, mutta Expressin levytystahti hyytyi yhden pitkäsoiton ja kourallisen singlejä jälkeen.
"Teimme Expressin kanssa parhaimmillaan viisikin keikkaa viikossa, mutta varsinkin 1970-luvun lopulla meno alkoi tanssilavoilla muuttua. Sen sijaan, että ihmiset olivat tulleet katsomaan yhtyeitä, he kyräilivät parkkipaikoilla autoissaan juomiaan tissutellen", Suomela muistelee.
Rönsy et Luu´s Blue esiintyy lauantaina 3. marraskuuta ravintola Housessa Pateniemessä. Marraskuun puolessa välissä yhtye soittaa kaksi keikkaa Navetassa Haukiputaalla.