On lauantai. Tänään oli vain puoli päivää koulua, ja isäkin on jo tullut kotiin töistä. Tavallinen lauantai, jolloin saunotaan ja kuunnellaan radiosta lauantain toivotut levyt.
Isä on pilkkomassa puita, ja muualtakin lähitaloista kantautuu samoja tuttuja ääniä, ja jossain haukkuu koira. Kaikilla naapureilla on sauna melkein samaan aikaan.
Äiti on siivonnut kodin. Pitää olla tarkka, ettei sisälle tullessaan tuo likaa kengissä. Meillä makaakin vanha lämpöpatteri ulkorappusten edessä, jota sanotaan ralliksi. Siihen pyyhitään kengät, mutta kamala tunne, jos sen päälle astuu vahingossa ilman kenkiä!
Pitkä, punainen vesiletku kiemurtelee keittiöstä ulos pihan poikki saunalle. Pata täyttyy vedestä, ja pian isä sytyttää sen alle tulen, ja sitten vähän myöhemmin kiukaan alle. Padan päällä on iso peltikansi, joka kolisee kovasti kun kantta nostetaan.
Lauteilla valmiina odottaa vadit, kauha ja pesuvälineet sekä vielä kuiva vasta.
Pihasauna on vaatimaton ja vähän hämärä, kun siellä ei ole ikkunaa. Kaverini sanoi kerran, että saunassa pitää olla ikkuna, muuten siellä asustaa ilkeä saunatonttu. Yritti pelotella, vaikka kyllä joskus tarkistin, oliko siellä ylimääräistä väkeä. En nähnyt.
Vastoaminen kuuluu saunomiseen, ja siitä minä tykkään kovasti. Saunan eteinen toimii pukuhuoneena. Pesu tapahtuu saunan puolella, ja joskus äiti laittaa oven auki kun tulee liian kuuma. Äiti pesee hiukseni, kun ne ovat niin pitkät, ja joskus menee pesuainetta silmiin, ja se kirvelee ikävästi.
Lauantaisin äiti vaihtaa myös puhtaat petivaatteet ja pyyhkeet. Hän pesee myös aina saunassa ollessaan kammat ja harjat ja jättää ne sitten lauteille kuivumaan. Saunominen on kuin jotain pyhää, jonka jälkeen kaiken muunkin pitää olla puhdasta. Se on kuin palkinto menneestä viikosta, sanoo äiti.
Tuntuu aina ihanalta kun lähdetään saunasta ja saa kulkea pihan poikki, vaikka ei olekaan vielä kovin lämmintä. Saunapyyhkeet kuivataan ulkona kesällä, ja talvisin ne laitetaan sisällä ovien päälle.
Saan juoda myös saunakahvit, mutta vain vähäsen. Siinä on enemmän maitoa kuin kahvia. Muki on punainen ja siinä on eläinten kuvia, ja vähän jo naarmuja. Äiti letittää aina hiukseni. On jotenkin kevyt olo. Vähän jo väsyttää. Ihanaa sukeltaa puhtaisiin lakanoihin, ja samalla mielessä jo sunnuntai ja vapaapäivä.
Kahdeksanvuotiaan Idan kouluaine toukokuussa 1966.
Ida-Emilia Saarinen
Oulu