Palvelin tuolloin tiedusteluosasto 16:ta, Sänkelän tukikohdassa. Pidimme myös yhteyttä Suomussalmella oleviin joukkoihin Heinivaaran kämpällä. Hiihtomatkaa Peuravaaraan tuli 6 kilometriä, missä tulilla lämmittelimme ison kuusen juurella, nuotiolla. Välillä tähystellen silloisella valtakunnanrajalla. Muistuu mieleeni runoilijan sanat: "Edessä länttä ja Eurooppaa varjelen vartija sitä"... Kun vartiovuoro oli päättynyt, palattiin takaisin Sänkelään, mutta rauhanteon jälkeen ei voitukaan palata sinne, vaan Kortesalmelle. Hiihdimme umpilumessa vuoroja vaihtaen kun tulimme Kortesalmelle nykyiselle valtakunnan rajalle. Rajaseudun talot paloivat ja väestö siirtyi evakkoon. Pelättiin venäläisten hyökkäystä Kuusamoon. Näin ei käynytkään, sillä vihollisen painopistealueita oli Suomussalmi, missä ukrainalais-divisioona motitettiin. Se oli suurimpia Talvisodan voittoja Suomen historiassa.
Aika virtaa eteenpäin, elämä, jonka koin, on taakse jäänyttä aikaa. Se ei koskaan palaa takaisin. Aika sahaa ikääni poikki, ajan virtaan loikki. Elämäni mittarissa on kohta 100 vuotta, synnyinmaani vuoksi, elänyt en suotta.
Monta sotaa nähnyt olen, mutta milloinkaan en paremmaksi tule. Jeesus mua auttakoon, lapsenaan pysymään, tietä oikeata kysymään. Ajanvirta katkoo kahleet maan, ehkä joskus kruunun saan?