Kun kesä vaihtui syksyksi, kaunistui ainakin näennäisesti myös Suomen merivesien tila. Suomen ympäristökeskuksen tekemän raportin mukaan sinileväkukintoja ei tämän kuun alussa enää havaittu. Myönteinen tieto oli sekin, että myös järvissä sinilevää oli ajankohtaan nähden vähän.
Sitä tosiasiaa raportti ei kuitenkaan auta peittämään, että Itämeren tila kokonaisuudessaan on huono. Surullisessa jamassa on vesien tila myös monin paikoin Suomen rannikollakin. Tämän huomaamiseksi riitti keskikesällä käynti melkein millä tahansa rantakaistalla lounaisrannikolla tai Suomenlahdella. Rantaviivalla lojuu vihreää sotkua, ja monin paikoin kivien päällä velloo aaltojen tahtiin tumma levämatto.
Turun saaristoa on pidetty Suomen meriluonnon kauneimpana ilmentymänä. Sitä se on rehevöitymisensä takia enää vain laivan kannelta, lentokoneesta tai postikortista katseltuna.
Alkuvuonna Ruotsin hallitukselle annettiin selvitys, jonka mukaan Itämeren tila on uskottuakin vakavampi. Raportin mukaan meren ekosysteemi on ehkä takalukossa, yliravitsemuksen ja happikadon tasapainotilassa, jonka korjaamiseen nykyiset päästöjenvähennystavoitteet eivät riitä. Tuhoisa kierre syntyy, kun ravinteita on riittävästi sinilevän lisääntymiseen, ja sinilevä taas pystyy ottamaan tarvitsemaansa typpeä suoraan ilmasta.
Kaikki tutkijat eivät onneksi ole aivan yhtä pessimistisiä maailman suurimman murtovesialtaan kohtalosta. Voi vain toivoa, että he ovat oikeassa.
Kaiken synkkyyden keskeltä esiin kannattaa nostaa pohjoissuomalaisittain myönteinen seikka. Sen kertoo kertasilmäyksellä esimerkiksi vedenlaatukartta Suomen ympäristökeskuksen nettisivuilla. Sen mukaan Pohjanlahti mukaan lukien Perämeri voi kohtalaisen hyvin.
Siinä missä Suomenlahden vesien tila on koko etelärannikon edustalla ulkomerelle asti luokkaa tyydyttävä, Pohjanlahdella voidaan nauttia hyvästä tai erinomaisesta vedestä. Tyydyttävän tasoista vettä on tosin Pohjanlahdellakin paikoin, esimerkiksi Oulun edustalla.
Oululaisia moititaan siitä, että he eivät edes ymmärrä olevansa merikaupunkilaisia. Jatkoksi voi kysyä, onko Pohjanlahden perukoilla laajemminkin havaitsematta olennainen asia: se kuinka arvokas elementti terve Perämeri on.
Onneksi sentään tänne kesä kesän jälkeen vaeltavat norjalaiset ovat meren arvon nähneet. Meille paikallisille Perämeri on ilmeisesti edelleen saareton, kylmä ja tylsä - ainakin jos sitä verrataan Etelä-Suomen kuvankauniisiin rannikkoalueisiin. Nuo piirteet ovat kyllä tottakin, mutta itse uin mieluummin karuissa puhtaissa vesissä kuin suloisessa saaristossa sinilevää väistellen.
Perämeren vesien hyvä tila ei ole mikään itsestäänselvyys. Merialue on nimittäin useastakin syystä paljon haavoittuvampi kuin Itämeri keskimäärin. Yksi riskitekijä on vesien mataluus. Itämeren keskisyvyys on 55 metriä, Perämeren 43 metriä ja Perämeren koillisen kolkan vain 11 metriä. Esimerkiksi suuren kemikaalionnettomuuden jäljet olisivat täällä tuhoisat. On matalista vesistä yksi hyväkin puoli: vesikerrokset sekoittuvat täällä paremmin kuin Itämeren syvänteissä.
Perämeren ekosysteemi on herkkä myös vähälajisuutensa ja vetensä makeuden vuoksi. Lopputulos on, että Perämeren tila voi nopeasti heilahtaa laidasta toiseen.
Tätä nykyä Perämerta kuormittavat tehtaat ja yhdyskuntien jätevedet sekä erityisesti Oulun edustalla merkittävästi Oulujoen mukanaan tuomat kiintoaineet ja ravinteet, siis metsien ja peltojen liikalannoitus. Lisäarvoa jo nyt ainutlaatuiselle merialueelle saa noihin tekijöihin puuttumalla sekä minimoimalla vakavien onnettomuuksien mahdollisuus.