1990-luvun alun teinin - tuon typerän ja valistumattoman aikansa uhrin - mielestä Amerikka oli maailman coolein maa.
Suomi on syvältä, teini jupisi ripustaessaan neidonkammarinsa seinälle tähtilippua ja kuvia hevilaulajista, joilla oli isot tukat ja ällistyttävän tiukat housut. (Seikka, jota hän on myöhemmin syvästi hävennyt.)
Maailmalle on päästävä, hän ajatteli, seurasi televisiosta Beverly Hills 90210:aa ja pukeutui vain leviksiin.
Teini kinusi rahat vaihto-oppilasvuoteen ja matkusti Amerikkaan onnesta mykkyräisenä. Tarunhohtoisen länsirannikon tai Ison Omenan sijaan hän päätyikin syvän etelän pimeimmälle raamattuvyöhykkeelle.
Ensi töikseen punaniskajuntit tekivät selväksi, että avarakatseisen teinin oli valittava joko mustat tai valkoiset ystävät. Mustien ystäville oli oma lempinimensä.
Kaikki 800 afroamerikkalaista koulutoveria puolestaan katsoivat teinin ulos koulutansseista, joissa loistivat hänen omiensa lisäksi kahdet valkoiset kasvot. Sitä paitsi mustien puheesta sai vielä vähemmän selvää kuin valkoisten.
Punaniskat ajoivat kännissä autolla, polttivat pilveä mökkibileissä ja luulivat, että teinin kotimaassa puhutaan espanjaa, koska siellä ei puhuta englantia.
Keltaista, valojaan välkyttelevää koulubussia kantrimusiikin pauhulla saastuttava kuljettajarouva halusi tietää, mistä uusi oppilas on kotoisin. "Suomesta", teini vastasi. "Missä se on?" kuljettaja kysyi. "Euroopassa", teini vastasi. "Missä se on?" kuljettaja kysyi. "Hyvä Jumala", teini ajatteli.
Kun Tiimuu Selaanii maalasi aamutelevision NHL-katsauksessa, takapulpetin pikimusta kaksimetrinen koripalloilija väitti tietävänsä teinin kotivaltion ja sen pääkaupungin. "Eikö se ole jossain keskilännessä", hän sanoi.
Teini alkoi pitää koulussa esitelmiä.
Teinillä oli ilo jatkaa maailmankiertuettaan Saudi-Arabiaan, toiseen sivistyksen ja suvaitsevaisuuden tyyssijaan. Innoissaan hän tutkaili uutta kulttuuria abayaan verhoutuneena, vaikka pikimusta tekokuituleninki ei ollutkaan miellyttävin asuste autiomaan paahteessa.
Alkajaisiksi tasa-arvoon kasvanut teini oppi, että nainen ei ole mitään, ja että blondi, vääräuskoinen nainen on vielä himpun verran vähemmän.
Perusoikeuksista luopumiseenkin kuitenkin sopeutuu. Raakaan esineellistämiseen ja käsinkosketeltavaan halveksuntaan ei vain saanut vastata edes kiukkua kihisevällä katseella. Shoppailuretkellä kymmenkunta suomalaisrouvaa ja teini joukon jatkeena sattuivat puberteetti-ikäisen poikajoukon tielle. Järkyttyneet rouvat painelivat hunnut hulmuten karkuun päälle sylkevää, karjuvaa laumaa ja pelastautuivat filippiiniläiskuljettajansa pikkubussiin viime hetkellä, kun poikajoukko poimi kiviä käsiinsä.
Teini näytteli luomakunnan kruunuille bussin takaikkunasta kansainvälisiä käsimerkkejä.
Vuoden kuluttua teini laskosti laukkuun abayansa, kokemuksensa ja himpun verran viisautta ja palasi kotiin.
Pohjois-Euroopan isänmaallisin nuori ihminen katseli lentokoneen ikkunasta avautuvaa alkukesän vaaleanvihreää, kaunista kotimaata ja pyyhki ilon kyyneliä poskiltaan.