Ennakkoluulot ovat edelleen lujassa. Jos niitä peilaa yleisurheiluun, voisi ajatuksissaan maalata vaikkapa tällaisen kuvan: 194-senttinen ja 118-kiloinen Olli-Pekka Karjalainen makaa lepotuolissa, kuuntelee hetken rauhoittavaa musiikkia ja aloittaa sitten vuodatuksensa. "Aina kun astelen moukarihäkkiin, tuntuu etten saa henkeä..."
On mahdoton kuvitella, että takavuosien keihäsjermut Jorma Kinnunen, Pauli Nevala ja Seppo Räty olisivat aktiiviuransa aikana turvautuneet urheilupsykologin palveluihin. Mutta ajat ovat muuttuneet. Selvimmin asian ilmaisi Karjalainen, joka kiitteli moukarikarsinnan jälkeen vuolaasti konsulttiaan Juri Haninia. "Ilman häntä en olisi nyt tässä", Karjalainen painotti.
Suuri yleisö ei tunne Haninia, joka on yksi suomalaisen huippu-urheilun merkittävistä taustavaikuttajista. Hänen palveluitaan hyödyntävät Karjalaisen lisäksi muun muassa Tero Pitkämäki, Tero Järvenpää ja purjehtija Sari Multala.
Tänään Haninin neuvoja voi tarjota myös Usain Boltille. Pitkät terapiasessiot teemoilla ylimielisyyden hallinta ja nöyryytyksen nollaus olisivat juuri nyt paikallaan...
Urheilupsykologi ei ole psykiatri, vaan keskustelukumppani, joka auttaa huippu-urheilijaa löytämään henkiset voimavaransa. Kyse ei ole heikkouksien etsimisestä, vaan vahvuuksien ja uusien näkökulmien löytämisestä.
Hanin on tuonut julkiseen keskusteluun tuoreita ajatuksia. Hänen mukaansa suomalaisurheilijoiden heikko henkinen kantti on pelkkä myytti. Karjalaisen suoritus moukarikarsinnan pakkoraossa todisti, että Hanin saattaa olla oikeassa.
8. elokuuta 1998 on merkittävä päivä Olli-Pekka Karjalaisen henkilöhistoriassa. Karjalainen voitti Oulun Raatissa ensimmäisen Suomen mestaruutensa, jota 18-vuotias töysäläinen juhli myöhemmin illalla kaupungin keskustassa, Jumprun patiolla.
Tuoppi kädessään nuorukainen lausui julki yhden haaveistaan, uran lääkärinä. Unelmia oli varmasti enemmänkin. Juuri tuolloin näytti siltä, että Suomi saa Karjalaisesta yleisurheilun arvokisojen kestomenestyjän pitkäksi aikaa.
Pitkä urasta tulikin, mutta arvokisavoitto jää Karjalaiselta haaveeksi, ellei Daegun maanantai-illassa tapahdu ihmeitä.
Karjalaisen uraa voi tarkastella kahdesta näkökulmasta. 19-vuotiaana hän pyörähteli ikäluokkansa maailmanennätyksen 78,33. Nyt käynnissä on uran 14:s arvokisakomennus, joiden aikana karsintagiljotiini on päättänyt reissun ennenaikaisesti vain viisi kertaa. Uran kymmenen parhaan heiton keskiarvo on huikea 81,38, mutta silti palkintokaapista löytyy vain yksi arvokisamitali, EM-hopea vuodelta 2006.
Karjalainen on nähnyt ja kokenut paljon, enemmän kuin valtaosa hänen suomalaisista kollegoistaan. Mutta.
Edesmennyt moukarin olympiavoittaja Juha Tiainen piti Karjalaista talenttina, jollainen syntyy Suomen kokoiseen maahan kerran puolessa vuosisadassa. Kriittinen ja perusteltu kysymys kuuluu, kuinka paljon Karjalaisen potentiaalista on saatu vuosien varrella ulosmitattua?
Vain murto-osa.