Oululainen Saila Huusko työskentelee vapaaehtoisena Mostarissa
Bosnia-Herzegovinassa.
Takanani on kaksi kuukautta Bosniassa. Suurimman osan tuosta ajasta olen viettänyt kaupungissa nimeltä Mostar, joka on Oulun kokoinen kaupunki parin tunnin ajomatkan päässä Sarajevosta.
Kaupungin halki virtaa turkoosinvihreä Neretva-joki. Sodan seurauksena Mostar jakautui kahtia Neretvan eri puolille Bosnian muslimien ja kroaattien kaupunginosiin. Mostaria kutsuttiin tuolloin jakautuneeksi kaupungiksi ja nimitys pitää yhä osittain paikkansa.
Mostarin ikoniksi noussut vanhan kaupungin keskiajalla rakennettu silta tuhottiin sodan aikana vuonna 1993. Se avattiin uudelleen vuonna 2004 juhlavin seremonioin ja sanoin, jotka täytti toivo rauhallisesta yhteiselosta ja vanhojen haavojen parantumisesta. Sillat ja niiden rakentaminen ovat erittäin symbolisia tässä kaupungissa, jossa joki käytännössä erottaa ihmiset. Kaupungin nimi Mostar tarkoittaakin suomeksi sillan vartijaa.
Ennen sotaa Mostar oli Bosnian etnisesti värikkäin kaupunki ja seka-avioliitot olivat yleisempiä Mostarissa kuin missään muussa bosnialaisessa kaupungissa. Moskeijat ja kirkot seisoivat vierekkäin ja ihmiset puhuivat samaa kieltä. Nykyisin kaupungissa on kaksi osaa ja monien mielestä myös kaksi kieltä: bosnia ja kroatia. Kieliopillisesti kielet ovat kuitenkin identtiset.
Jako eri kansanryhmien välillä on Mostarissa ulottunut elämän kaikille sektoreille, myös koulutukseen. Minun ja muiden vapaaehtoisten työpaikka Mostar Gymnasium on tästä hyvä esimerkki.
Koulu on vaikuttava Itävalta-Unkarin aikainen rakennus, joka sijaitsee entisen rintamalinjan varrella. Sodan aikana se sijaitsi kroaattien puolella ja oli taktisesti tärkeällä paikalla. Nykyisin se on Mostarin ainut koulu, jossa opiskelee sekä kroaatteja että bosnian muslimeja. Käytännössä saman katon alla toimii kuitenkin kaksi erillistä koulua, joilla on omat opetussuunnitelmansa. Tätä on vaikea huomata, kun astuu kouluun ensimmäisen kerran. Mostar Gymnasium tuntuu olevan sekä tunnelmansa että oppilaidensa puolesta tavanomainen lukio. Vaikuttaakin siltä, että jako ei ole oppilaiden valinta, vaan päätös joka tulee yhteiskunnan ylemmiltä tasoilta.
Vietin kaksi viime vuotta stipendiaattina United World Collegessa Intiassa. Mostarissa työskentelen United World Colleges- ja International Baccalaureate-järjestöjen yhteisen hankkeen parissa. Hankkeen tähtäimenä on avata uusi IB-koulu ja mahdollisesti myös United World College Mostar Gymnasiumissa syksyllä 2006. Jos hanke onnistuu, tulee se olemaan ensimmäinen kerta sodan jälkeen, kun Mostarin nuoret kielestä, uskonnosta tai etnisestä taustasta riippumatta istuvat samassa luokkahuoneessa.
Tämän projektin onnistumiseksi Mostarissa on rakennettava siltoja, siltoja, joita ei silmin voi nähdä. Se vasta on vaikeaa.
SAILA HUUSKO