Mosel saa alkunsa Vosgeesien vuoristosta Ranskassa yli 500 kilometrin päässä Koblenzista. Takavuosina vahva menestys etenkin englanninkielisessä maailmassa teki moselista synonyymin mille tahansa keveälle, puolikuivalle, aavistuksen aromaattiselle viinille.
Viini on muotoillut maisemaa, elämäntapaa sekä Moselin varrella työskenteleviä ihmisiä yli 2 000 vuotta. Aina 1800-luvulle asti kaikki todella hyvät viinitarhat kuuluivat kirkon omistukseen, lähinnä Trierin ja Luxemburgin luostareiden alaisuuteen. Mosel on Saksan vanhin viinialue.
Koko viinialue tunnetaan nimellä Mosel-Saar-Ruwer. Saar ja piskuinen Ruwer ovat Moselin sivujokia ja kattavat yhdessä vain reilun kymmenesosan kasvualueesta. Koko tuotantoalue käsittää noin 12 500 hehtaaria, josta yli puolella kasvatetaan Saksan tärkeintä viinirypälettä rieslingiä. Monien mielestä maailman paras valkoviinirypäle otettiin käyttöön mahtikäskyllä 1700-luvun lopulla.
Yli puolet Moselin viinistä kasvaa rinteillä, jotka kohoavat joen töyräästä jyrkempänä kuin 26 astetta, Calmontin tarha Bremmissä kohoaa 200 metriä peräti 65 asteen kulmassa. Calmontin lailla monet jyrkistä rinteistä on pengerretty ja tyypillinen näky kyläteillä sekä rinteillä on pieni ja kapea-akselinen traktori; isommilla ei niille ole asiaa. Viinin tekeminen on vaativaa käsityötä, sillä Moselin alueen tuottaja joutuu tekemään kolminkertaisen työn esimerkiksi Pfalzin alueen tuottajiin nähden.
Moselissa on yli 11 000 tuottajaa ja vain 130:llä on viljeltävänään enemmän kuin viisi hehtaaria. Moselissa on käynyt sama ilmiö kuin Bourgognessa, Ranskassa, missä perinnönjaot ovat vähitellen pirstaloineet maanomistuksen. Viittä hehtaaria pidetään yleensä elinkelpoisuuden minimirajana.
Historia on jokivarressa voimakkaasti läsnä, monet linnat ja rauniot komistavat muutenkin kauniita ja hyvin hoidettuja maisemia. Kuten niin monet Euroopan vanhoista viinialueista, myös Mosel oli Rooman suuri viinitarha, pitkälti lähellä Saarin suuta sijaitsevan Trierin kaupungin ansiosta. Keisari Augustus perusti sen 15 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Trier toimi aika ajoin keisarillisena residenssinä ja kristillisen aikakauden alusta, neljänneltä vuosisadalta lähtien Alppien pohjoispuolisen alueen keskuksena neljän vuosisadan ajan.
Trieriä pidetään Saksan vanhimpana kaupunkina ja sen nähtävyyksiin kuuluvat edelleen monet Rooman ajoilta periytyvät rakennukset johtotähtinään Porta Nigra, imperiumin muinaista mahtia yhä heijasteleva massiivinen jäännös yhdestä kaupungin porteista, Konstantinuksen rakentama basilika sekä yksi Saksan vanhimmista kirkoista, neljännellä vuosisadalla rakennettu katedraali.
500 yksittäistarhaa
Moselin ja Reinin risteyksestä Koblenzista Zelliin ulottuvaa aluetta kutsutaan Ala-Moseliksi. Se on jokivarren ehkä perinteisintä aluetta, jossa viinit myydään paljolti yhä paikallisesti, tuottajan kellarin ovelta. Zellistä Trieriin ulottuvaa aluetta kutsutaan Keski-Moseliksi. Ylä-Mosel kattaa sitten lopun alueesta.
Yli puolet Mosel-Saar-Ruwerin alueen tuotannosta tehdään niin sanotuilla grosslageilla, suurpalstoilla, jotka ovat yhteisiä nimiä isolle määrälle tuottajia (kuten Piersporter Michelsberg). Yksittäisiä, nimettyjä tarhoja (einzellage) on reilut 500. Asiantuntijoiden mielestä niistä noin 60 on sellaisia, joiden viinit yltävät aivan erinomaiseen luokkaan ja puolet niistä tehdään Bereich Bernkastelissa Zellistä etelään. Bernkastel on yksi Mosel-Saar-Ruwerin viidestä bereichista, joihin se on jaettu. Etenkin Bernkastelin kaupungin pohjoispuolelta löytyvät useat alueen maineikkaimmista palstoista, kuten Prälat, Treppchen, Üerzig (Würzgarten), Zeltingen tai Wehlen (Sonnenuhr). Sopiva mikroilmasto, hyvä maaperä ja etelään antavat rinteet tuottavat niissä alueensa parhaat viinit.
Bernkastel-Kuesissa on samojen muurien sisään koottu viinikulttuurikeskus; Moselin alueen viinimuseo, vinoteekki sekä St.-Nikolaus-Hospital. Vinoteekissä, joka on rakennettu sairaalan isoihin kellareihin, pääsee maistelemaan ja ostamaan 150 valikoitua viiniä eri puolilta aluetta ja museo on täynnä vanhoja, viininvalmistukseen liittyviä esineitä. Sairaala on yli 500 vuotta vanha ja sen perustajaa, Kuesissa 1401 syntynyttä kardinaali Nikolaus Cusanusta pidetään yhtenä 15. vuosisadan merkittävimmistä filosofeista.
Puoli kilometriä Bernkastelin keskustasta pohjoiseen sijaitsee Dr. Loosenin viinitila, joka tekee maailmanluokan rieslingiä. Tila on ollut yli 200 vuotta saman suvun hallussa. Vuodesta 1988 tilaa johtaneen tohtori Ernst Loosenin lakimiesisä sekä isoisä loivat pohjan nykyiselle tuotannolle, jossa satomäärä on dramaattisesti pudotettu ja kemialliset lannoitteet pannassa. Loosen luottaa muutenkin huippulaatuun tähtäävässä tuotannossaan keskimäärin 60 vuotta vanhoihin, varttamattomiin köynnöksiin. Ürziger Würzgartenin tarhalla köynnökset ovat yli satavuotiaita.
Tilan koko on 12 hehtaaria ja 80 prosenttia sen tuotannosta viedään yhteensä 42 eri maahan. "Päämarkkina-alueet ovat Skandinavia, Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Aasia", sanoo markkinoinnissa työskentelevä Michael Stahlmann. Tilan kuusi päätarhaa kuuluvat koko alueen ykkösketjuun. Loosen on kerännyt maailmalta menestystä, vuonna 2001 yksi Euroopan maineikkaimmista oppaista (Gault & Millau) valitsi hänet vuoden viinintekijäksi Saksassa.
Periksi ei anneta
Neljän hehtaarin tilaansa etelämpänä Mehringin pikkukaupungissa viljelevä Alfons Sebastiani on vähän toisenlaisessa tilanteessa. Hänen markkinansa ovat paljon lähempänä ja tukkuportaan maksama hinta viineistä pyörii muutamassa eurossa, kun Loosenin tilan huippuviinien hinnat kipuavat kymmenestä eurosta useisiin kymmeniin.
Sebastiani on toki juuri toimittanut ison satsin viinejään lentokentälle Yhdysvaltoihin kuljetettavaksi. Läheisen lentotukikohdan väki on tottunut luottamaan hänen tuotteisiinsa. Ja tilalla on vierailulla saksalais-skottilainen pariskunta, joka on jo 23 vuotta hakenut viininsä Weingut Sebastianilta, ensin Alfonsin isältä, nyt pojalta.
Sebastiani manailee kesäkuun puolivälissä huonoja sääolosuhteita. Vettä sataa aivan liikaa ja kosteusprosentti on siksi aivan liian korkea. Toisaalta yö- ja päivälämpötilat ovat viinin kannalta aivan liian matalia.
Kosteat kelit pakottavat Sebastianin ja kylän muut viljelijät ruiskuttamaan tarhoja helikopterilla, koska tautiriski on muuten liian korkea. Lentoruiskutus ei yksin edes riitä, vaan jokainen köynnös on ruiskutettava vielä erikseen käsin neljään otteeseen parin viikon sisällä. Se tietää paljon käsityötä vaikeakulkuisilla rinteillä.
Sebastiani on yksi pikkukaupungin kymmenestä päätoimisesta viininviljelijästä. Hänellä on kolme lasta, mutta hän epäilee, ettei heistä kukaan suostu jatkamaan tilalla.
Ylipäätään hän pelkää, ettei viinistä ole kovin pitkäksi aikaa leivän antajaksi Mehringille; markkinointi on hänen mielestään lapsen kengissä, eivätkä isot tukkurit ole hänen laillaan kiinnostuneita laadusta, vaan halvasta bulkkittavarasta. Vaimonsa Elfrieden kanssa hän hankkii lisätienestiä majoittamalla vieraita gästehausina toimivan talonsa hotellitasoisissa vierashuoneissa.
Alfons Sebastiania jurppii myös se, että viljelyala on niin pieni. Kannattava tuotanto vaatisi enemmän hehtaareja. Silti hän ei anna periksi. Kellarissa on ensimmäinen vuosikerta punaista spätburgunderia (pinot noir) ja kun kesä 2003 oli pitkän kuuman jaksonsa ansiosta kaikkialla Saksassa todella hyvä, tuli kaikkiin viineihin luontojaan runsaasti luonnetta.