Absoluuttinen Nollapiste on puurtanut omintakeista musiikkiaan jo yli kymmenen vuotta. Syksyllä julkaistulla Seitsemäs sinetti -albumilla yhtyeen kulmikas rock paisuu ilmavaksi mörköprogeksi.
Seitsemäs Sinetti syntyi kuumeisten kesäpäivien aikana Tampereen Ylioppilasteatterin tiloissa.
"Äänitimme uusinta levyämme pahimpaan helleaikaan, ja olo oli kyllä jossain vaiheessa aika mörkö", muistelevat laulaja Tommi Liimatta ja rumpali Tomi Krutsin.
Tietoista korkeataiteen ja rockin crossoveria Absoluuttinen Nollapiste ei teatteritilassa hakenut.
"Kyllä jokainen meistä jossain vaiheessa tanssi siellä balettia, mutta siihen poikkitaiteellisuus sitten jäikin", parivaljakko myhäilee.
Ilmavaa luonnollisuutta
Progemusan uuden tulemisen myötä myös Absoluuttisen Nollapisteen kokeellinen ja keskitietä välttelevä rock on löytänyt uutta yleisöä.
Yhtyeen musiikissa kaikaa sävyjä niin Pekka Strengin hehkeän romanttisesta progesta kuin 1960-luvun psykedeliaa kuplivasta autotallirockista.
Seitsemäs sinetti -levyllä yhtye soittaa kuin hengästynyt ja heliumilla täytetty progeyhtye.
"Soitimme uusimman levymme purkkiin livenä ja soitossamme kuuluu ilmavuus. Kompressoitua Pro Tools -rokkia on jo aika paljon, eikä sellainen meitä edes kauheasti kiinnosta."
Keveillä kitaroilla kuorrutettu ja aavemaisena pulputtava proge on kaukana siloitellusta cityrockista. Tarinoiden taustoja on koverrettu esiin lappilaisesta, kainuulaisesta ja pohjoiskarjalaisesta maaperästä.
Liimatan ja Krutsinin lyriikka pursuaa kafkamaisia kielikuvia. Omintakeisissa lauluissa tehdään raskaita valintoja ja lauletaan kiihkottomasti niin Vuotoksesta kuin unohdetuista henkirikoksistakin.
Sarjakuvia ja proosaa kynäillyt Liimatta muistelee kirjoittaneensa angstisia tarinoita jo pikkupoikana.
"Kun olin yhdeksänvuotias, lauloi silloin suuresti ihailemani Kiss-yhtye naisista. Omat haaveeni olivat paljon rankempia. Halusin polttaa koulun. Kun opettaja sitten luki aineitani, kirjoitti hän niiden sivuun punakynällä, ettei noin väkivaltaisia tekstejä saa kirjoittaa."
Liimatta ja Krutsin pitivät Absoluuttisen Nollapisteen Tampereelle muuttoa elinehtona yhtyeen jatkamiselle.
"Jos keikkoja kertyy vaikkapa vain viisi vuodessa, ei sellaisella määrällä keikkailu Rovaniemen suunnasta juuri elätä. Tampereelle muuttaminen oli tälle yhtyeelle elinehto." Parivaljakko kertoo, että pahin uho on jo vuosien mittaan laantunut.
"Tampereella kaikki rullaa omalla painollaan. Silti on tuskallista lukea kulttuurilehdestä juttua naisrapparista, joka taivastelee matkanneensa kotikaupungistaan Helsingistä keikalle kolmenkymmenen kilometrin päähän maaseudulle."
Rovaniemi oli 1990-luvulla verevä rockcity. Kaupungista nousi Supperheadsin ja Greenhouse AC:n kaltaisia yhtyeitä. Sittemmin lappilaista rock-skeneä on elävöittänyt rap-yhtye Tulenkantajat.
"Rovaniemihän oli jossain vaiheessa Suomen Seattle", Krutsin muistuttaa.
Lappilaisen rockin leppoisuutta Liimatta ja Krutsin kehuvat. Kaksikko nostaa hattua yhä Rovaniemen kaamoksessa huseeraavalle ja kerran pari vuodessa keikkailevalle Jalla Jallalle.
"Jopa Jalla Jallan heppujen ikäiset nelikymppiset kaverit suhtautuvat musiikkiin todella rennosti.
DesertPlanet.Comissa musisoiva Tarkiaisen Jussi selittikin jossain haastattelussa, että rocktähteydestä on hänen kohdallaan turha puhua ennen kuin mersu seisoo pihassa."
