Reisi poikki, sääri poikki, ranne poikki", listaa ortopedi, apulaisopettaja Jukka Ristiniemi mopokolarien yleisimmät seuraukset.
Mopo-onnettomuuksien kasvun määrä näkyy Oulun yliopistollisessa sairaalassa, jonne on keskitetty koko Pohjois-Suomen hengenvaarallisesti loukkaantuneiden monivammapotilaiden hoito.
"Mopolla sattuu kovia, korkeaenergisiä vammoja", sanoo Ristiniemi, joka on Oysin vammojen hoidoista vastaava lääkäri.
Vamma on korkeaenerginen silloin, kun vamman aiheuttaa äkillinen, suuri voima. Erityisen tyypillisiä moiset vammat ovat mopoilijoilla ja moottoripyöräilijöillä. Autoissa ympärillä on suojaavaa peltiä ja turvatyynyjä. Pyöräilijällä vauhti on törmäystilanteessa hiljaisempi.
Ilman kypärää kuolee
Päävammoja hoitotilastoissa ei juuri näy.
"Ilman kypärää kolaroivat kuolevat", Ristiniemi sanoo.
Mutta eivät kaikki. Eräs päävamman saanut 15-vuotias mopoilija taantui 10-vuotiaan tasolle.
Ainoa lohtu on se, että loukkaantuneet ovat enimmäkseen nuoria.
"Nuoren palautumiskyky on onneksi selvästi parempi kuin aikuisen", Ristiniemi sanoo.
Siltikin toipuminen kestää pitkään, reiden tai säären paha murtuma paranee nopeimmillaan vuodessa. Psyykkisten vammojen toipuminen vie myös oman aikansa. Masennus saattaa iskeä vasta kuukausia itse onnettomuuden jälkeen.
"Äkillinen vammautuminen on nuorelle hyvin dramaattinen tilanne", Ristiniemi sanoo.
Mopokolarilla on myös hintansa. Useampaan paikkaan vaikean vamman saaneen sairaalalasku on noin 20 000 euroa.
Liikennevakuutuskeskuksen keräämien tietojen mukaan vuonna 2003 vakuutusyhtiöt maksoivat mopokolareiden jäljiltä 6,2 miljoonan euron laskun. Sairaala- ynnä muita henkilövahingoista syntyneitä kuluja korvattiin keskimäärin 7 800 euroa mopokolaria kohti.
Monta syytä kolariin
Oulun kihlakunnan alueella oli viime vuonna 73 onnettomuutta, joissa yhtenä osapuolena oli mopo. 36:ssa tuli jonkin asteisia loukkaantumisia.
Komisario Yrjö Kropsun mukaan mopokolariin löytyy monta syytä, suurin niistä on mopon näkymättömyys.
"Mopoilijoita ei voi aina syyllistää. Se on yksinkertaisesti niin näkymätön kulkuväline. Pientä ja matalaa mopoa ei näe pensasaidan tai lumivallin takaa."
Muita syitä ovat jalkakäytävillä ajaminen, kyydittäminen, rattijuopumukset, kypärättömyys tai kypärän huono kiinnitys sekä ylinopeudet viritetyillä mopoilla.
Nykyisiin moposkoottereihin saa lisää tehoa ja vauhtia helposti, mutta enimmillään 45 km/h -vauhtiin tarkoitetut jarrut ja ohjaus eivät virittämisellä parane.
Vanhemmat eivät piittaa
Kropsun mukaan ajotaidoissa on parantamisen varaa.
"Liikennesääntöjen tuntemisessakin voisi olla parantamisen varaa. Ainakin kuulusteluissa he sanovat, että emmä tiennyt ettei siinä saa ajaa", Kropsu kuvailee.
Komisario heristää sormellaan myös monien moponuorten kotiosoitteisiin.
"Vanhempien asennoituminen on osalla valitettavan leväperäistä. Kun me puutumme vaikka virittämiseen, sieltä kotiväki kysyy, että eikö meillä ole parempaa tekemistä, ottakaa rikolliset kiinni. Kuitenkin puhutaan lapsen hengestä ja terveydestä", hän ihmettelee.
Kropsun mielestä jokaisen vanhemman pitäisi miettiä jo ennen mopon ostoa, onko lapsi todella kykenevä ajamaan mopolla.
Alkavaa mopoilukautta Kropsu odottaa vähintäänkin synkein mielin.
"Kyllä siinä jollakin taas kesällä henki lähtee", hän ennustaa.