Useat pyöräilijät ovat jo omaksuneet sen kannan, että pyörällä saa ajaa missä tahansa, miten tahansa ja milloin tahansa. Valitettavan usein näkee, että tämä sama asenne on saamassa jalansijaa myös mopoilijoiden joukossa, huokaa Liikenneturvan Pohjois-Suomen aluepäällikkö Rainer Kinisjärvi.
Valistajan asema on usein turhauttava, sillä hyvääkään asiaa ei tunnu saavan perille ja osa kansalaisista katsoo oikeudekseen tulkita yhteisiä pelisääntöjä juuri haluamallaan tavalla.
Toisaalta asioiden omaksumisessakin tuntuu olevan ongelmia. Kalevaplussan juttutuvassa käytiin vasta pitkä ja monipolvinen keskustelu siitä, onko pyöräilijöillä kypäränkäyttöpakko vai ei, vaikka laki asiasta on ollut voimassa jo useamman vuoden.
Vielä kymmenkunta vuotta sitten näytti siltä, että mopoilu katoaa aktiiviväestön liikkumismuotojen joukosta. Sen jälkeen tilanne on muuttunut täysin.
Aikaisemmin vain nuorten ja ikäihmisten suosimasta liikkumistavasta on tullut uusien skootterimopojen myötä trendikästä ja mopolla on nyt käyttäjiä ilmeisesti laajemmista kansankerroksista kuin koskaan.
Vuonna 1997 lakia muutettiin siten, että mopoilla saa ajaa kevyen liikenteen väylillä vain silloin, kun se erikseen sallitaan erityisellä lisäkilvellä. Viime kädessä päätös siitä, joutuvatko mopot tieliikenteen sekaan vai saavatko ne ajaa pyörätiellä on siis tienpitäjällä.
Liikenneinsinööri Jorma Heikkinen kertoo, että Oulussa toistaiseksi voimassa olevan ajattelun mukaan mopoilu sallitaan kevyen liikenteen väylillä niillä tieosuuksilla, joilla autoille sallitaan nopeus 50 km/h tai enemmän sekä kaikkein vilkkaimmilla 40 km/h -tieosuuksilla. Mukana on myös kaupunginosien välisiä yhteyksiä ja alikulkuja, joiden kautta päästään turvallisesti pääväylien alitse.
Oulun jalankulku ja pyörätieverkkokarttaan nämä sallitut osuudet on merkitty pyörätien päälle merkityllä sinisellä katkoviivalla. Ongelmia syntyy kuitenkin siitä, että osa mopoilijoista ajaa aina kevyen liikenteen väylää merkeistä välittämättä.
Mopoilijan kannalta asia on ymmärrettävä. Oma olo on kevyenliikenteen väylällä varmasti turvallisempi kuin autoliikenteen seassa. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden elämän samalla osuudella puikkelehtivat mopot muuttavat puolestaan turvattomaksi.
Mopon rakenteellinen huippunopeus on nykyisin 45 km/h. Kun esimerkiksi Oulun kaupungin keskustassa autoille sallittava huippunopeus on nykyisin 40 km/h, ajetaan mopoilla usein itse asiassa vauhdikkaammin, kuin mikä on sallittu autoille.
Mopoliikenteen kasvu näkyy myös onnettomuustilastoissa sekä valtakunnallisesti että Oulussa. Jorma Heikkinen voi jopa sanoa, että mopoilun kasvu on vienyt tavallaan sen hyödyn, minkä kaupunki on saavuttanut satsaamalla kevyenliikenteen väyliin.
"90-luvun alusta lähtien kevyenliikenteen väylillä sattuneet onnettomuudet ovat pystytelleet lukumäärältään noin 80 tapauksessa, mutta nykyisin niistä noin 40 prosentissa on mukana mopo toisena osapuolena. Ilman mopoja kevyenliikenteenväylien onnettomuuksien määrä olisi siis huomattavasti pienempi."
Heikkinen kaipaa aseita piittaamattomuutta vastaan. Hän huomauttaa, että kaupunki on ollut yhteydessä muun muassa liikenneministeriöön ja toivonut että siellä mietittäisiin yleistä nopeusrajoitusta kevyenliikenteen väylille.
"Pihakaduistakin sanotaan, että auton nopeus on niillä suhteutettava jalankulkijoiden nopeuteen mutta se saa korkeintaan olla 20 km/h. Kevyen liikenteen väylillä tällaista vastaavaa sääntöä ei ole, eikä mopoilijoiden halusta suhteuttaa omaa vauhtiaan muihin samalla väylällä liikkujiin ole usein tietoakaan."
Joka tapauksessa Heikkinen on varma, että Oulun kaupungin asenne mopoilua kohtaan on jatkossa mieluimmin kiristymässä kuin muuttumassa sallivampaan suuntaan.
Mopoliikenteen kasvun ongelmat on havaittu myös Liikenneministeriössä. Hallitusneuvos Anna-Liisa Tarvainen pitää täysin mahdollisena, että kasvavien ongelmien myötä säännöt voivat tulla uudelleen mietittäviksi.
Aivan täysin Tarvainen ei allekirjoita väitettä, ettei kevyen liikenteen väylillä olisi nopeusrajoitusta.
"Mikäli aivan väylän vieressä kulkevalla autotiellä on 40 kilometrin tai joissakin tapauksissa nykyisin matalampikin nopeusrajoitus, koskee sama rajoitus myös kevyenliikenteen väylää", hän toteaa. Sen sijaan muista liikenneväylistä selvästi erillään olevalle pyörätielle tätä ei voi soveltaa ja sieltä nopeusrajoitus siis tavallaan puuttuu.
Yleistä nopeusrajoitusta harkittaessa ongelmaksi muodostuu toisaalta löytää se sopiva nopeus, huomauttaa Tarvainen. Jos sellainen niille asetetaan, sen pitäisi koskea myös polkupyöriä ja joku 30 km/h on pyörälläkin helposti ylitettävissä esimerkiksi alamäkiosuuksilla.
Asian ympärillä käydyssä keskustelussa on tuotu esille myös mahdollisuus nostaa mopojen rakenteellinen nopeus jatkossa esimerkiksi 55 kilometriin tunnissa jolloin ne häädettäisiin pyöräteiltä kokonaan.
Tässä vaihtoehdossa ongelmaksi tulee se, voitaisiinko näin nopeasti liikkuvaa kulkuvälinettä enää antaa pelkän mopokortin omistajalle. Myös ikärajaa pitäisi ilmeisesti nostaa ja kortin saaminen maksaisi nykyistä enemmän. Ja olisivatko vanhammat tämän valmiit myös maksamaan.