Mo­ni­tai­de­ta­pah­tu­ma Terttu Jur­va­kai­sen tai­de­gal­le­rias­sa Mu­hok­sel­la

Oulunsalo Soi- tapahtumia on sijoitettu Oulun ulkopuolelle Ylivieskaa ja Hailuotoa myöten.

Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.

Oulunsalo Soi, 27.8. Jälleennäkeminen, Terttu Jurvakaisen galleria Muhos

Oulunsalo Soi- tapahtumia on sijoitettu Oulun ulkopuolelle Ylivieskaa ja  Hailuotoa myöten. Lauantaina 26.8. kello 20 vierailin Muhoksella monitaidetapahtumassa. Minusta on hieno ilmiö, että eri taidemuotoja yhdistellään. Toissa vuonna Naantalin musiikkijuhlilla oli kirkossa gregoriaaniseen lauluun yhdistetty taidokas tanssiesitys. Muhoksella yhdistyivät kuvataide, musiikki ja runot.

Jurvakaisen taidegalleria sijaitsee luonnonkauniissa ympäristössä, mikä oli omiaan luomaan leppoisaa, odottavaa tunnelmaa itse tapahtumasta. Ennen tilaisuuden alkua oli hetki aikaa ihailla Jurvakaisen voimakkaanvärisiä maalauksia. Sitten saimme nauttia runon ja musiikin yhteistyöstä. Taiteilija Jurvakainen, runon ja värin mestari, oli lähettänyt runot ensin Tatenolle, joka oli sitten valinnut musiikin.

Intiimissä tilaisuudessa, kuulijoita lienee ollut noin 50, saimme nähdä läheltä, miten mestaripianisti vasemmalla kädellään loi tunnelmaa. Lyhyet syvähenkiset runot ja musiikki  vuorottelivat. Yleisö kuunteli hiiskahtamatta.  Kukaan ei erehtynyt rikkomaan täydellistä tunnelmaa taputtamalla. Aplodit jätettiin esityskokonaisuuden loppuun.

Virolaisen säveltäjän ja tähtitieteenharrastajan Urmas Sisaskin Eiveren tähdet op. 142 n:o 2 oli aloituskappale. Tateno oli valinnut japanilaisista säveltäjistä  Tsukamoton ja Kajitanin. Selim Palmgren edusti Suomea. Bachia ja Brahmsia Tateno soitti ilman  nuotteja.

Runoista aistin taiteilija Jurvakaisen voimakkaan yhteyden luontoon: pääskyt, peipot, mustapääkertut, orvokit.

...ennen kuin viimeinen valonsäde katoaa / taivaanrannan purppuraan / hyvyys, totuus ja kauneus /...

Viimeiseksi saimme kuulla Alexander Scriabinin Preludin ja Nocturnen op.9.

Katsahdin ylös ikkunoihin, hämärä oli laskeutunut, tuuli tyyntynyt. Syvänkaunis runon ja sävelten kokonaisuus oli päättynyt. Yleisö havahtui ja aplodit raikuivat. Izumi Tateno sai kukkansa.

Ilmoita asiavirheestä