Monella äidillä ja isällä on huono omatunto lihavista lapsista puhuttaessa. Kiireessä antaa helposti rahaa pikaruokaan ja herkkuihin. Oikean kotiruoan laitto jää vain viikonloppuihin ja lapsia tulee patistettua liian vähän liikkumaan.
Tampereen yliopistollisen keskussairaalan lastenosaston ylilääkäri, dosentti Matti Salo on työssään jatkuvasti tekemisissä liikalihavien lasten kanssa.
"Lihavuuden syy on näennäisesti varsin yksinkertainen: ihminen syö enemmän kuin kuluttaa. Lihomisherkkyyden suhteen perintötekijöiden osuus on kuitenkin kiistaton. On hyvin harvinaista, että vastaanotollani käyvän lihavan lapsen jompikumpi vanhempi ei olisi lihava", Salo toteaa. Hän antaa kuitenkin osittaisen synninpäästön lasten vanhemmille.
"En syytä vanhempia. Meillä on tapahtunut yhteiskunnassa valtava kulttuurinmuutos, kun olemme sallineet tällaisen uudenlaisen elämäntavan kehittymisen. Kulttuuri antaa mahdollisuuden lihoa, ja jotkut lihovat helpommin kuin toiset.
Salo vaatii tässä vaiheessa, jo yhteiskunnallisia ratkaisuja, jotta ei taas uutta sukupolvea menetettäisi rasvalle ja sokerille.
"Yksi sukupolvi on jo menetetty elintasosairauksille, se alkaa vaikuttaa selvältä. 80- ja 90-luvuilla syntyneistä tulee suuri osa sairastumaan diabetekseen. Se on lisääntynyt voimakkaasti, eikä muutosta näy. Nyt pitäisi kiireesti tehdä jotakin paitsi yksilötasolla, myös yhteiskunnallisesti. Makeis-, virvoitusjuoma- ja elintarviketeollisuudessa pitäisi palata pieniin pakkauksiin ja pulloihin. Tietyn annoskoon ylittäville pakkauksille olisi säädettävä haittavero. Koulujen ruoka-automaatteihin pitäisi laittaa vain porkkanoita, hedelmiä ja näkkileipää", Salo sanoo tiukasti.
Dosentin mukaan lapsuuden ylipainosta on äärimmäisen vaikeaa päästä irti aikuisenakaan. Rasvasolut kehossa muodostuvat varhaislapsuudessa. Lihavista murrosikäisistä 80 prosenttia on lihavia aikuisinakin.
"Imeväisikäisen lihavuuteen ei tule puuttua, mutta lihavuuden hoito pitäisi aloittaa siinä vaiheessa kun suhteellinen paino alkaa selvästi nousta."
Määritelmän mukaan lihavuus voidaan määritellä tilaksi, jossa suhteellinen paino on alle kouluikäisillä lapsilla yli 20 prosenttia ja kouluikäisillä lapsilla yli 40 prosenttia enemmän kuin samanpituisten lasten keskipainon.
Matti Salon mukaan lihavia lapsia hoidetaan samalla tavoin kuin ylipainoisia aikuisiakin ohjataan. Ruokavalioon ja syömiskäyttäytymiseen tehdään pysyvät muutokset ja liikuntaa lisätään.
"Lihavan lapsen tai nuoren tuloksellinen hoito edellyttää koko perheen valmiutta elämäntapojen muutokseen. Vanhempien rooli on hyvin tärkeä, sillä hehän ostavat ruoat jääkaappiin. Tavoitteena ei saa olla nopea laihtuminen, riittää että painon yrittää pysyttää samana. Mikäli tässä yrityksessä vähennetään syömistä ja lisätään liikuntaa, on varmaa, että paino putoaa", Salo sanoo.
Matti Salo antaa hoikempaan elämään muutaman yksinkertaisen neuvon.
"Joka aterialla otetaan yksi peruna ja leipäsiivu vähemmän kuin on totuttu. Makkara vaihdetaan kokolihatuotteiksi. Pullat ja suklaat jätetään vain juhlaherkuiksi. Rasvaisen maidon tilalle vaihdetaan rasvaton. Limsan pitää olla kevytlimsaa ja tuoremehut laimennetaan vedellä", hän luettelee ja korostaa, että tärkeää on myös se mitä syö aterioiden välillä. Hedelmät, voileivät, ja vaikka näkkäri, ovat hyviä välipaloja. Makeanhimon saa tyydytettyä xylitolkarkeilla.
Myöskään liikunnan merkitystä lapsille ei voi kylliksi korostaa. Mikäli ylilääkäri Matti Salo saisi tahtonsa läpi, ei rullaportaita ja hissejä käyttäisi kuin liikuntarajoitteiset. Lapsia ei myöskään kuskattaisi kouluun ennen kuin matka pitenisi yli kahden kilometrin.
"Sitä lyhyemmät koulumatka sujuvat omin jaloin aivan hyvin. Jos jalat kipeytyvät kilometrin matkalla ja hiki tulee pintaan, on kävelyä vain lisättävä."
Myös välituntien pitäisi houkutella liikkumaan, niiden merkitys on jopa tärkeämpi kuin liikuntatuntien. Koulujen pihat olisi suunniteltava niin että siellä voisi tarjota lapsia ja nuoria kiinnostavia mahdollisuuksia liikuntaan.
Joskus tulee mieleen, että miksei sitten saisi olla lihava? Emmehän kaikki voi olla samanlaisia. Meitä on pitkiä ja pätkiä, lihavia ja laihoja, niin aikuisissa kuin lapsissakin.
"Lapsilla ylipaino saattaa aiheuttaa koulukiusaamista ja siitä mahdollisesti seuraavaa sosiaalista eristyneisyyttä. Lihavuus vaikeuttaa lapsen liikuntaharrastuksia mikä edelleen taas vaikeuttaa laihduttamista. Kun hän aikuistuu, eikä ole päässyt ylipainosta eroon, saattavat lihavuuden haitat muuttua suorastaan fyysisiksi. Podetaan korkeaa verenpainetta ja sairastutaan mahdollisesti diabetekseen tai sepelvaltimotautiin, sekä kärsitään erilaisista nivelsairauksista. Liika lihavuus edesauttaa myös tiettyjen syöpäsairauksien syntyä", Salo perustelee lihavuuden haittoja.
Jotakin nurinkurista tuntuu kulttuurissamme olevan: mitä enemmän hoikkuutta ihannoidaan, sitä ylipainoisempia rupeamme olemaan. Toisaalta kauppojen hyllyt pursuavat rasvattomia maitoa ja kevyitä leivänpäällysrasvoja.
"Vaikka pöytään ei enää pannakaan punaista maitoa ja voita, niin jos syödään jättipusseja sipsejä, suolapähkinöitä, majoneesitäytteisiä hampurilaisia ja juodaan puolentoista litran limskapullosta palanpainikkeeksi, niin ei siinä paljon auta kevyemmän rasvan käyttö leivän päällä, Salo sanoo.
