Monet suomalaiset ovat alkaneet käydä D-vitamiinimittauksissa, vaikka he söisivät D-vitamiinilisää päivittäin.
Yhä useampi suomalainen haluaa varmistaa, takaako D-vitamiinin suositusannos luuston hyvinvoinnin. Verestä mitattu arvo voi yllättää.
Leena Pohjosenperä, 66, nauttii ympäri vuoden D-vitamiinilisää 25 mikrogrammaa päivässä. Lisäksi hän pyrkii syömään kalaa ja muita D-vitamiinipitoisia ruokia säännöllisesti. Talvisin hän käy etelässä viiteen otteeseen. Seuraava aurinkoloma on marraskuussa.
Pilvisen kesän jälkeen Pohjosenperä on miettinyt, minkä verran aurinko on mahtanut ladata vitamiinivarastoja. Pohjosenperä päättää mittauttaa oman D-vitamiinitasonsa Yliopiston Apteekissa.
Suomalaisten kiinnostus selvittää D-vitamiinitaso on lisääntynyt parin viime vuoden aikana, ja Yliopiston Apteekki otti mittauksen tarjontaansa lokakuun alussa.
Itse mittaus tehdään Terveystalon laboratoriossa verikokeella, ja tulokset saapuvat kotiin postitse reilun viikon päästä.
Pohjosenperän tulos56 nanomoolia litrassa (nmol/l) on yleisen suositusarvon (50 nmol/l) yläpuolella, mutta luuston hyvinvoinnin kannalta suositellun arvon (80 nmol/l) alle.
Jälkimmäinen luku on myös Suomen Osteoporoosiliiton suositus.
”Täytyy ehdottomasti ottaa nyt talvella enemmän. Ajattelin käydä jo tänään hakemassa”, Pohjosenperä suunnittelee.
D-vitamiinitestissäkäyneidenSami Ojan, 44, jaHeikki Mannisen, 33, tulokset olivat 80 nmol/l ja 85 nmol/l. Molemmat ovat tyytyväisiä tulokseen. Manninen on jopa hieman yllättynyt, sillä hän ei ole aloittanut vielä tämän syksyn D-vitamiinilisän ottamista.
”Syön melko säännöllisesti syksystä kevääseen D3-vitamiinia purkista 50–100 mikrogrammaa päivittäin. D-vitamiinipitoisia ruokia, kuten kalaa, tulee syötyä ehkä kahdesta neljään kertaan kuukaudessa.”
Manninen suunnittelee menevänsä testiin uudelleen talvella, kun auringonvalo vähenee ja tilalle tulee purkkivitamiini.
Oja ottaa päivittäin 10–40 mikrogrammaa D-vitamiinilisää ja pyrkii syömään säännöllisesti D-vitamiinin saantia täydentävää vähärasvaista ruokaa.
”D-vitamiinin imeytyminenon hyvin yksilöllistä”, kertoo Yliopiston Apteekin proviisoriKatariina Kalsta.
”Teimme henkilökunnan piirissä pilottitutkimuksen, ja suositusannoksella 7,5 mikrogrammaa vuorokaudessa ei tavoitetasoa välttämättä saavuteta”, Kalsta sanoo.
Imeytymiseen vaikuttavat muun muassa ravitsemuksen mukana saatu D-vitamiini, ulkona vietetty aika sekä painoindeksi. Ylipaino voi lisätä D-vitamiinin tarvetta. Kalsta neuvoo ottamaan rasvaliukoisen D-vitamiinin ruokailun yhteydessä.
Euroopan Unionin elintarviketurvallisuusvirasto EFSA nosti loppukesällä 2012 D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta 100:aan. Vauvojen rajaksi EFSA suosittelee nyt 25 mikrogrammaa ja 1–10-vuotiaiden 50 mikrogrammaa päivässä.
D-vitamiinimittauksia on mahdollista teettää myös työterveyshuollossa sekä yksityisillä lääkäriasemilla, joissa hintahaitari vaihtelee 30:n ja 70 euron välillä.
Julkisella puolella yleistä, kattavaa D-vitamiiniseulontaa ei ole tarjolla, ja terveyskeskuksen D-vitamiinimittauksiin pääsy vaihtelee kunnittain. Yleensä mittaukseen saa lähetteen kliinisin perustein.