Esivanhempamme ovat tarkanneet leppälintua (Phoenicurus phoenicurus) silmä kovana. Siitä todisteena on ainakin parikymmentä erilaista leppälintua tarkoittavaa nimeä.
"Suu läpättää kuin leppälinnun pyrstö", sanottiin hölösuisesta. Leppälintu värisyttää oranssinpunaista pyrstöään alituiseen, mistä se on saanut nimen vilulintu.
Nimityyppi punahäntä tai punatakkinen viittaavat väritykseen. Väriin vihjaavat nykyinen virallinen nimi samoin kuin linnun tieteellinen nimi.
Pyrstön lisäksi leppälintukoiraan rinta muistuttaa väriltään vastakaadetun lepän kantoa. Phoenicurus merkitsee purppurapyrstöä.
Kuolemalinnun tai kalmalinnun esiintyminen pihapiirissä saattoi ennakoida jollekulle talossa asuvalle viimeistä matkaa. Satakunnassa on sanottu, että "kaikki tuntevat tämän linnun ja kammoten näkevät sen kotinsa lähellä".
Kuolemantulkintojen taustalla lienee linnun punaruskea väri. Aiemmin leppä tarkoitti paitsi puuta, myös verta.
Alakuloinen laulu vahvisti mielikuvaa. Leppälinnusta on ennustettu myös karjan punatautia ja tulipaloa.
Ruotsalaiset näyttävät suhtautuneen leppälintuun myönteisemmin. Siellä kevään ensimmäisestä leppälinnusta laskettiin kylvöajankohta. Leppälinnun laulun aikaan ruotsalaiset lähtivät atraimen kanssa pyytämään kudulle nousseita haukia.
Leppälintu viihtyy kuivilla mäntykankailla, joita suosii myös käki. Leppälintu pesii koloon tai pönttöön, jonka aukosta käki mahtuu pyöräyttämään pesään oman munansa. Moni suomalainen käki saa kiittää leppälintua elämänsä ensimmäisten viikkojen hoidosta.
