Pihalla oli palijo voikukkia. Kukista voi tehä simmaa. Ei siitä voita saa, vaikka nimi onki voikukka. Kattelin tarkemmin kukkapenkkiä. Lumihiutaleita kasvo siinä keskellä kessää. Niitä oli palijo ja ne oli sieviä.
Yhtäkkiä löysin miljoonakellon. Se oli ollu mulla hukasa, arvokas kello, onneksi löyty. Luulin, että joku oli pölliny sen.
Sitte äkkäsin nukenkauluksen ja vieresä köllötti keijunmekko. Pikkutyttö oli hukannu tuommoset. Tullee lapselle hyvä mieli, ku ne löyty.
Hopiakäpälän löysin kans. Kerrään niitä usiampia ja vien ne arvioitavaksi, jos niistä sais kukkaron täytettä.
Säikähin ku leijonankita ossui silimiin. Huhhuh, kaikkia sitä löytyy kotipihalta. Ei oo hätä tämän näköne. Ihana tähtisilimä flirttaili minulle. Siellä se katteli muitten kukkien joukosa.
Muutama ahkeraliisa näytti puskevan esille. Sai ittellekki vähä ahkeruutta hommiin, ku se anto esimerkkiä. Karjalanneitua ei näkyny, vaikka olin toivonu kerranki näkeväni semmosen. Kaiken värisiä orvokkeja oli palijo, olivat kerrääntynneet sukukokkoukseen.
Harakankello näytti väsähtäneen ojan reunalle. Harakka oli sinne unohtanu kellosa. Kaunis lemmikki keikku kesätuulesa. Tuu ja ota minut, se viestitti. Kurjenpolovi herätti huomioni, mutta misä oli ite kurki, ilman polovia.
Mustasilimäsusanna oli ollu josaki kahakasa, oli vähä repaleisena. Toivottavasti seleviytyy huomiseen silimäsä kans. Pari iiristä oli vaarallisesti näkyvisä mullasa.
Huomasin pasuunankukan, mutta en kuullu soittua. Kurjenmiekka ja miekkalilja kuulostavat vaarallisilta. Toivottavasti niillä on miekat tupesa. Kääpiömiekkalilja yritti isotella siinä vieresä.
Kissankelloja oli palijo. Nyt ne kissat niitä hakkee, ku eivät muista mihin hukkasivat kellosa.
Löysin metsätähen, mutta onneksi taivaalla on palijo muita tähtiä jälellä. Auringonkukka oli komiana. Se viestitti auringolle, että täällä ollaan.
Kissankäpälä ja siankärsämö olivat vierekkäin. Neki oli sinne jääneet ajan saatosa.
Pulskaneilikka köllötteli patjarikon vierellä. Jollaki Väinöllä oli menny putki hukkaan, ku väinönputki oli meijän kukkapenkisä. Sammakko oli kans iliman putkia, ku vieresä oli sammakonputki.
Kruunuvuokko ja kirjotulikruunu olivat seleviytyneet iliman ruostekukkaa.
Hopialankaa oli nuitten vieresä. Tarhakukonkannus löyty penkistä, kukkua ei näkyny. Niittyhumala hoiperteli tuulesa ja isomaksaruoho varotteli vieresä. Kenelle tuo kaunosilimä tuikki nii ihanasti? Kevätkaihonkukka sai mulle kaihomielen.
Villiruusu oli menopäällä. Päivänhattu ja ukonhattu ootteli ottajiasa tulilatvan vieresä. Kukkapenkisä kukki palava rakkaus komiasti. Se muistuttaa meitä rakastamaan palavasti.
Kerttu Laukka
Oulunsalo