Kaikki mobiilipalvelut eivät ole joutavaa viihdykettä. Oulun yliopistossa on kehitetty sähkö- ja tietotekniikan osastolla toimivan MediaTeam-tutkimusryhmän johdolla SmartLibrary- eli Älykäs kirjasto -palvelu, joka auttaa kirjaston asiakasta löytämään etsimänsä teoksen.
SmartLibraryn myötä Oulun yliopiston kirjaston OULA-kokoelmatietokannan teoshakuun on liitetty karttapohjainen opastus, joka näyttää teoksen hyllyluokan. Palvelu toimii kannettavissa ja pöytätietokoneissa sekä uuden sukupolven kännyköissä ja kämmenmikroissa. Lisäksi palvelun avulla voi paikantaa teoksen hakijan sijainnin ja hakua helpottavia maamerkkejä. Palvelu on kirjastojärjestelmissä ainutlaatuinen maailmassa.
"SmartLibraryn ensimmäinen versio oli koneeseen asennettava sovellus, mutta nyt testattavana oleva toinen versio on selainpohjainen. Palvelun käyttöön tarvitaan siis vain internet-yhteys ja nettiselain", SmartLibraryn puuhamiehet, tutkija, diplomi-insinööri Markus Aittola ja Oulun yliopiston kirjaston ATK-suunnittelija Tapio Ryhänen kertovat.
Vastaus kirjaston tarpeisiin
SmartLibraryn kehittäminen lähti liikkeelle aidosta tarpeesta. Ryhänen hahmotteli vuoden 2002 lopulla kämmenmikrossa toimivaa kirjanpaikannushakua, ja samoihin aikoihin MediaTeamin Rotuaari-projektissa kehitettiin karttapohjaista paikannuspalvelua Rotuaarille.
Eräässä kirjaston henkilökunnan ja MediaTeamin palaverissa Rotuaari-projektin johtaja, dosentti Timo Ojala heitti ilmaan idean älykirjastosta. Palvelua alettiin kehittää Rotuaari-projektin sivutuotteena.
"Suurten kirjastojen luokkakoodit ovat pahimmillaan melkoista salakieltä. Asiakkaat joutuvat usein pyytämään henkilökuntaa apuun oikean hyllyn etsimisessä", Ryhänen kertoo.
Käyttäjätutkimus etusijalla
SmartLibrary on ollut käyttäjätutkimuksen kannalta poikkeuksellisen hyödyllinen projekti. Monet informaatiotutkimuksen, kasvatustieteiden ja tietojenkäsittelyopin laitoksen opiskelijat tekevät hankkeen puitteissa lopputöitään, joiden tutkimustulosten pohjalta palvelua parannetaan.
"Kehitystyötä tukee muun muassa 25 koekäyttäjää, jotka ovat sitoutuneet käyttämään palvelua kämmenmikrolla noin kahden viikon ajan. Käyttäjät kirjaavat kokemuksiaan päiväkirjaan aina kun käyttävät palvelua ja ohjelma esittää heille kysymyksiä käytön aikana", testausta johtava Markus Aittola kertoo.
Käyttäjäkokemusten pohjalta SmartLibraryn toiseen versioon on muun muassa laadittu grafiikaltaan selkeämmät kartat.
Tällä hetkellä SmartLibrary sisältää pääkirjaston lainattavan kokoelman eli noin 250 000 nidettä. Ensi lukuvuoden alkuun mennessä palvelu otetaan käyttöön myös humanistisen tiedekunnan Snellmanian kirjastossa sekä uudessa tiedekirjasto Telluksessa.
"Aiomme tiedottaa palvelusta laajalti, kunhan toisen version testaus on päättynyt", Ryhänen lupaa ja kiittelee kirjaston puolesta MediaTeamia mahdollisuudesta päästä mukaan projektiin vaatimattomilla taloudellisilla resursseilla.
Aittola uskoo, että SmartLibrarya käytetään pian runsaasti. "Yhä useammilla opiskelijoilla on kannettavia tietokoneita ja nettiselaimella varustettuja kännyköitä, joissa palvelu toimii."
Ja vaikkei omistaisikaan läppäriä tai uuden sukupolven kännykkää, paikannuksesta on apua myös lainaustiskillä asioiville. Ehkä hyvinkin pian kirjastovirkailija tulostaa lainaajalle pientä maksua vastaan kartan, jonka avulla voi suunnistaa oikean kirjan luokse.
Tilausta
Yhdysvalloissa
SmartLibraryn leviämistä saattaa hidastaa maailmanlaajuinen kirjastojärjestelmä Voyager, johon OULAkin perustuu. Koska Oulun yliopisto on järjestelmän valmistajalle hyvin pieni asiakas, paikannushaun lisääminen Voyageriin vienee paljon aikaa. Palvelu toimii toistaiseksi vain OULAn kevyemmässä versiossa, jonka Ryhänen on kehittänyt.
Monet amerikkalaiset kirjastot ovat jo kiinnostuneet mobiilista kirjastopalvelusta. Ryhänen on ollut kuluneella viikolla Chicagossa kansainvälisessä kirjastoalan konferenssissa esittelemässä SmartLibrary-konseptia, ja jo aiemmin alan postituslistoilla on kyselty jatkuvasti neuvoja kämmenmikrossa toimivan paikannushaun kehittämiseen.
"Yhdysvalloissa on valtavia kampuksia ja jopa 14-kerroksisia kirjastoja. Lisäksi kämmenmikrot ovat siellä paljon yleisempiä kuin Suomessa. Niinpä siellä on tilausta paikannushaulle, joka näyttää myös teoksen hakijan ja erilaisia maamerkkejä", Ryhänen toteaa.
Toki palvelu kiinnostaa myös Suomen mittakaavassa. "Onhan Oulun yliopistossakin monia sivukirjastoja, joita on vaikea löytää. Itse en diplomityötä tehdessäni meinannut millään löytää erästä paikannukseen liittyvää tutkimusta, joka sijaitsi maantieteen laitoksen sivukirjastossa", Aittola lohkaisee.
Aittolalla riittää visioita palvelun kehittämiseksi. Jo nyt SmartLibrarylla voi paikantaa useita pääkirjaston tiloja ja tulevaisuudessa kohteita lisätään.
Ehkä jonakin päivänä kartan voi "siepata" kirjaston tietokoneelta omaan kännykkään infrapunavalon avulla tai hakuohjelma antaa äänimerkin hyllyjen välissä haettavan teoksen kohdalla.
Paikannuspalvelulle voisi olla käyttöä myös suurissa yrityksissä. Timo Ojala paljastaa, että älykirjaston rinnalle ollaan jo kaavailemassa älykonttoria yhteistyössä Nokian kanssa.
Onhan liikkuvaisen it-ammattilaisen tavoittaminen usein vielä vaikeampaa kuin kirjan löytäminen.