Keijo Kurttila pelaa hasardia Suomen MM-hiihtojoukkueessa Val di Fiemmessä. Kurttilan kattona on keskiviikon sprinttikilpailussa taivas, jos karsinnoista irtoaa jatkopaikka. Jos menee huonommin, tie voi yhtä hyvin tyssätä avauslähdön aika-ajoon.
Kurttilalle kannattaa varata paikka palkintopallille. Utajärveläisellä on onnistuessaan kaikki edellytykset kiilata sprintin mitalitaisteluun, mutta se vaatii virheettömiä karsintahiihtoja.
"En treenaa "ynnä muita" -sijoituksia varten. Sprintissä on tähtäimessä aina voitto", Kurttila kertoi.
Tovin miettimisen jälkeen hän tarkensi tavoitteitaan.
"Jos hiihdon jälkeen on tunne, että on saanut kaiken irti, harjoittelu ei ole mennyt hukkaan", hän sanoi.
Tämän kauden maailmancupissa Kurttila on sijoittunut sprintin maailmancupissa parhaimmillaan 18:nneksi. Vaikkei kansainvälisillä laduilla kärkisijoituksia ole herunutkaan, hän tuntee menneensä kauden aikana eteenpäin.
"Normaalimatkan takaa-ajon seitsemäs sija Valkeakoskella oli mielestäni merkki, että oikeaan suuntaan on menty. Neljänteen sijaan ei ollut pitkä matka", Ylivieskassa tammikuun lopussa sprintin Suomen mestaruuden voittanut Kurttila totesi.
Kurttilan heikkoutena ovat olleet tämän kauden maailmancupissa sprintin karsintahiihdot. Jokaisessa neljässä cup-kilpailussa tie on noussut pystyyn aika-ajossa.
Muutaman vuoden tauon kilpailemisesta 1990-luvun loppupuolella pitänyt Kurttila myöntää olevansa sprinttikisassa parhaimmillaan välierävaiheessa, kun taistellaan mies miestä vastaan.
"Mies miestä vastaan -asetelma sytyttää. Aika-ajo on enemmän yksin puurtamista. Mutta ei aika-ajo kummittele erityisesti mielessä, vaikka karsinnat eivät tällä kaudella ole sujuneet."
Kurttilan tekee mielenkiintoiseksi se, että hän pujahti täydestä tuntemattomuudesta tammikuun 2002 MM-esikisoissa maailmancupin sprintin kakkoseksi Norjan Trond Iversenin jälkeen.
Kilpailu hiihdettiin vuoden 2003 MM-maastoissa Lago di Teserossa. Reitti on keskiviikkona toinen kuin vuosi sitten.
"MM-reitti on aika mutkainen. Selkeän hiihdon makuun pääsee loppusuoralla. Luotan siihen, että osaan ottaa mutkat oikealla tavalla."
Hän saapui miesten muun sprinttijoukkueen tavoin Val di Fiemmeen viime perjantaina.
"Sopivasti Keijon päivänä. Nyt on kova halu hiihtää kilpaa."
Kurttilan tiistai-iltapäivä kului suksia testatessa. Koska kilpailupäivänä saattaa olla edessä neljäkin starttia, maastohiihdon huoltoryhmä joutuu lujille.
"Voiteluporukka joutuu tekemään ylimääräistä työtä, kun keli vaihtelee iltapäivän ja illan mittaan. Lumen rakenteessa on aikamoisia eroja. Pitää varautua siihen, että lumi on iltapäivällä kosteampaa kuin illalla."
Kurttilalla on Val di Fiemmessä matkassa suksipareja "pari pussillista".
"Sellaiset 15-20 paria. Viimeisissä testeissä on mukana yhdeksän paria. Yleensä se paras pari valikoituu kilpailuun mukaan."
Kurttila, 27, on piristävä poikkeus liian usein samaan muottiin valettujen huippu-urheilijoiden joukossa. Pohjoisen nuotti kaikuu puheesta arkailematta, ja sanoma menee perille selvällä suomen kielellä.
"Keijo on luonteeltaan temperamenttinen kaveri. Sprintin hiihdossa temperamenttisuus ja nopeus eivät lyö toisiaan korvalle", maastohiihdon päävalmentaja Reijo Jylhä naurahti.
"En minä kilpailuja jännitä. Olympiakisat tuli Salt Lake Cityssä vuosi sitten koettua, eivätkä nämä MM-kekkerit maailmancupista juuri poikkea. MM-startti on periaatteessa kisa muiden joukossa", Kurttila vakuutteli.
Salt Lake Cityn talvikisat olivat arvokilpailujen ensikertalaiselle opintomatka. Flunssainen Kurttila jäi olympialaduilla sprintissä 27:nneksi.