Korona-aikana en ole käynyt kirjastossa. Olen lukenut kirjahyllystäni aikaisemmin luettuja kirjoja. Niitä piisa. Ajattelin jo, että siirrynkö keveämpiin ja aloitan Tarzan-kirjat. En aloittanut, sillä nyt osui käteeni Viktor E. Franklinin kirja Ihmisyyden rajalla. Ei, en aio muistuttaa, ettei tämä korona ole mitään keskitysleirikokemusten rinnalla, että olkamme hiljaa.
Ei en semmosta, vaan rupesin jatkamaan kirjan nimestä. Mitä tulee sitten, kun se ihmisyyden raja on ylitetty? Eläimellisyyskö? Ei tietenkään.
Paljon luonto-ohjelmia katsoneena olen oppinut, miten kaikki eläimet viimeiseen asti, oman henkensä kaupallakin puolustavat jälkeläisiään.