Heinäkuussa Pohjois-Pohjanmaalla oli työttömien määrä laskenut viime vuodesta 5 % ja samaan aikaan avoimien työpaikkojen määrä noussut 43 %. Vaikka työttömiä on alueellamme noin 20000, niin yritysten on haastavaa löytää osaavaa työvoimaa. Tämä vaikuttaa yritysten mahdollisuuksiin kasvaa ja investoida. Samalla kun talouskasvu globaalisti hiipuu, niin alueellamme sitä jouduttaa osaavan työvoiman saatavuus.
Miten kohtaanto-ongelma näkyy yritysten arjessa? Yksi yrittäjä kertoi, että työtön ”työnhakija” kertoi tulevansa töihin vain, jos hänelle maksetaan 1200 euroa ja hänen ei tarvitse tehdä mitään. Toisen yrityksen edustaja sanoi, että töihin meno on joka aamuinen jännitysnäytelmä. Headhunterit soittelevat hänen työntekijöitään läpi viikoittain ja yrittävät saada heitä vaihtamaan työpaikkaa ja samalla hän itse tarvitsisi heti 10 uutta ammattilaista lisää. Kolmas taho ilmoitti, että alueen yritykseen tarvitaan tilauskanta huomioon ottaen heti 30 uutta tekijää. Lähimmät halukkaat työntekijät ovat kuitenkin Kiinassa ja saatavuusharkinta estää käytännössä rekrytoinnin. Tarve kun on heti ja saatavuusharkinta ottaa aikaa reilusti yli puoli vuotta.
Nämä esimerkit kertovat, että meillä on systeemissä isoja valuvikoja, joista on päästävä eroon. Uusi tuore hallitus onkin haastavan paikan edessä, jos haluaa aidosti työllisyysastetta nostaa ja yritysten tilannetta helpottaa. On käsittämätöntä, että yrittäjä saa työtarjouksen, jossa työntekijä haluaa vain mahdollisuuden nostaa palkkaa ilman työnteko velvollisuutta. Hyvinvointi muuttuu nopeasti pahoinvoinniksi, jos työntekeminen ei ole kannattavaa. Huonona ratkaisuna nyt ollaan mm. purkamassa aktiivimallia ilman, että mallin vaikuttavuutta on arvioitu ja tilalle olisi tiedossa tehokkaampi vaihtoehto.
Saatavuusharkinta halutaan säilyttää hallitusohjelmassa. Miksi? Yritysten kasvua pitäisi tukea eikä jarruttaa hallituksen toimesta. Mallista kiinnipitäminen on virhe tässä taloustilanteessa ja yritysten tarpeet huomioon ottaen. Nykyinen järjestelmä passivoivine tukineen ja saatavuusharkintoineen vaikeuttaa entisestään kasvua. Tuorein talousennuste ensivuodelle on enää 0,5%.
Osaajille on töitä ja yritykset haluavat pitää omista osaajistaan kiinni. Jos nyt jotain positiivista, niin kyllä tällainen kilpailu työntekijöistä kannustaa yrityksiä satsaamaan henkilöstöön. Toisaalta, jos työtä on liikaa, niin hyväkin työporukka uupuu ja työpaikan vaihdoilla yritetään saada muutosta aikaan. On myös selvää, että kilpailua työntekijöistä käydään rahalla. Pk-yritykselle tämä on kannattamatonta. Yksi hoiva-alan yrittäjä ratkaisi jatkuvat rekrytointiongelmansa irtisanomalla kaikki työntekijänsä. Hän jatkaa yksinyrittäjänä omalla alallaan. Asia ratkaistu, ei enää kohtaanto-ongelmaa hänen osaltaan. Tätäkö me toivomme?
Nyt olisi kysyntää sosiaaliturvan ja koulutuksen kehittämiselle, työmarkkinajärjestelmän kehittämisestä puhumattakaan!