Seitsemänkymppinen isäni sairastaa Lewyn kappale -tautia, joka ainakin näin omaisen näkökulmasta katsottuna on yksi pahimmista muistisairauksista. Rakas ihminen katoaa maailmaan, joka on täynnä harhoja, asioille ei löydy sanoja ja liikkeet hidastuvat. Se maailma saattaa aiheuttaa myös aggressiivisuutta.
Miten Pohde auttaa tällaista muistisairasta vanhusta?
Sisareni kanssa autoimme isän muuttamaan Taivalkoskelle pari vuotta sitten, kun taudin oireet alkoivat esiintyä. Isä asui vuokra-asunnossa joulukuun puoleen väliin saakka 2024. Tuohon asti olimme yrittäneet pärjätä kotihoidon käynneillä ja ovihälyttimen avulla.
Joulukuussa isäni joutui tilapäispaikalle Taivalkosken palvelukoti Katajaan huoneeseen, missä oli vain sänky; kodikasta, eikö? Pian isä siirrettiin Taivalkosken kuntoutusyksikköön. Katajassa ei kyetty takaamaan isän turvallisuutta, sillä hän vaeltelee paljon varsinkin oudossa ympäristössä.
Isälläni on ajoittain aggressiivisuutta, ja lääkitystä on haettu. Aggressiivisuus johti siihen, että joulun aikaan isäni joutui yötä vasten käymään päivystyksessä Kuusamossa, josta palautettiin melkoisessa lääkityksessä takaisin kuntoutusosastolle Taivalkoskelle.
Uutena vuotena isä joutui seuraavan kerran akuuttiosastolle Kuusamoon, jossa joutui olemaan vajaan viikon, ja palautui taas kuntoutusosastolle Taivalkoskelle. Tämän jälkeen isä on käynyt vielä ainakin kerran Kuusamossa vauhtimutkan.
Haimme isälle jo joulukuussa palveluasuntopaikkaa ja meille luvattiin, että sitä käsittelevä palaveri olisi tammikuun puolessa välissä. Ei ollut. Palaveri siirrettiin, sillä kuulemma ei oltu vielä kaikkia lääkekokeiluja tehty. Lewyn kappale -tautiin ei ole lääkitystä. Oireita voidaan rauhoittaa, mutta hidastavaa lääkitystä ei ole.
Palaveri oli, ja isäni ei vieläkään saa palveluasuntopaikkaa. Saimme kuulla, että hänestä on tehty lähete Oulun yliopistollisen sairaalan psykogeriatrian osastolle arviointijaksoa varten. Odotamme siis sitä milloin isäni pääsee toiselle osastolle Ouluun.
Isälläni on edelleen vuokra-asunto. Emme voi irtisanoa sitä, sillä jos kuulemma tulee kotikokeilu – isäni ei siis osaa enää päivittäisiä toimintoja – mutta jos kuitenkin.
Kuntoutusosastolla oleminen maksaa 38,65 euroa vuorokaudessa, eikä se kerrytä maksukattoa. Toisin sanoen isääni pidetään kuntoutusosastolla vaikka ei ole kuntoutumassa, mutta kun ei voida myöntää palveluasumispaikkaakaan, sillä halutaan ilmeisesti pompottaa muistisairasta ihmistä.
Isäni siis maksaa asumisesta kuntoutusosastolla ja hetkittäin myös Kuusamon akuuttiosastolla olemisesta, joka maksaa 66,90 euroa, lisäksi isälläni on edelleen vuokra-asunto ja siihen liittyvät kulut.
Isäni on erittäin vähävarainen. Haemme totta kai toimeentulotukea ja huojennusta laskuista, mutta kaikki hakeminen on tehty erittäin vaikeaksi. Kelan nettisivuilta tietoa vielä löytyy, mutta Pohteen sivut ovat haastavat.
Pohde on myös muuttanut muistihoitajien nimikkeet muistikoordinaattoreiksi, ja ennen ilmainen palvelu maksaa nykyään noin 67 euroa kerta. Sama palvelu hienommalla nimellä.
Muistisairaalle pysyvyys, tutut asiat ja tavarat ovat tärkeitä, ja isältäni on viety ne kaikki. Isäni on kaukana synnyinkaupungistaan, hän on Taivalkoskella kahden tyttärensä lähellä, jotka lupasivat pitää huolta isästä. Tällä hetkellä Pohteen vuoksi voin sanoa kokevani epäonnistuneeni tässä tehtävässä. Isästä on tehty heittopallo, jonka rahat nyhdetään palveluihin jotka eivät edesauta isäni hyvinvointia. Jokainen ihminen ansaitsisi arvokkaat viimeiset vuodet, kuukaudet ja hetket.
Huolestunut läheinen
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.