Hyvinkään Sveitsin laskettelukeskus joskus 1990-luvun lopulla. Lumilautaliiton nykyinen päävalmentaja Pekka Koskela kiinnittää huomiota noin 10-vuotiaaseen poikaan, joka tulee elämänsä ensimmäisessä kisassa toiseksi ja voittaa seuraavaan.
Peetu Piiroinen liimautui lumilautailun pariin perinteisellä tavalla. Hän näki 7-vuotiaana pojanvesselinä kansainvälisiä lumilautapätkiä televisiosta, ja minisukset lensivät siltä seisomalta varaston nurkkaan.
"Lumilautailu oli niin siistiä."
Niin oli ja on edelleen. Piiroinen on yksi maailman parhaista lumilautailijoista, mutta kansan suureksi suosikiksi hänestä ei taida olla. 22-vuotias nuori mies on ujo, eikä hän ole valmis patsastelemaan kansikuvissa kuin pakosta.
Tämän lisäksi Suomi on maa, jossa perinteet istuvat syvällä. Suurille ikäluokille lumilautailu ei iske mitään kipinää, vaan suurimpia tunteenväristyksiä aiheuttavat olympialajeista maastohiihto ja mäkihyppy.
Eikä lumilautailu vielä iske suomalaismediaankaan. Kun suomalaiset viime syksynä hakivat maailmancupista kolmannen ja neljännen sijan, suurena itseään pitävä iltapäivälehti ei kirjoittanut maineteosta sanaakaan vaan keskittyi kahden sivun verran ruotimaan Anja Pärsonin ylipainoa.
Muun muassa Japanissa ja Yhdysvalloissa lumilautailu on lyönyt itsensä läpi. Torinon olympialaisten toiseksi katsotuin kilpailu televisiossa oli half pipe eli suomalaisittain lumikouru. Taitoluistelu oli ykkönen. Nyt on täysin mahdollista, että halfpipe nousee Vancouverin olympialaisten katsotuimmaksi ohjelmaksi, eikä sitä tarvitse ihmetellä. Lumikourun temppuihmeet tekevät sellaista akrobatiaa, että heikkopäisempiä hirvittää.
Rennosta elämänasenteestaan huolimatta lumilautailijat suhtautuvat lajiinsa vakavasti. Piiroinen on erittäin kovassa fyysisessä kunnossa ja harjoittelee päivittäin kuusi tuntia - aina kun on vain kouru alla.
Piiroinen kuuluu ajattelutavaltaan lähes samaan muottiin kuin kaikki muutkin suomalaislautailijat: kisat ovat vain osa hauskanpitoa. Näin varmasti on, mutta suurin muihin ero siinä, että Piiroiselle viiden renkaan kisat ovat "se kaikkein kovin juttu".
Koska hän ei voittanut nyt Vancouverissa, hän on varmasti mukana Sotshissa 2014 tavoittelemassa suurta unelmaansa - olympialaista kultamitalia.
Voitettu hopea voisi poikia Suomen eri hiihto- ja laskettelukeskuksiin lisää lumikouruja. Nousee niitä sitten yksi tai sata lisää, Piiroinen ei ikinä tule nauttimaan samanlaisesta harjoitteluluksuksesta kuin lajin suurmestari Shaun White Yhdysvalloissa.
Whiten valtaville harjoitusmäärille löytyy luonnollinen selitys: hänellä on ikioma lumikouru volttimonttuineen.
Ilman omaa lumikourua Piiroinen on silti kahden vuoden sisällä lajissaan maailman paras.
Uskotaan niin.