Eila Vähäkuopus
Viestintäpäällikkö, konserniviestintä, Oulun kaupunki
Rohkeus on teema, jota usein käsitellään viestinnän alan ammatillisissa koulutuksissa. Taitaa olla niin, että alalla kuin alalla töitä helposti tehdään ”kuten aina on tehty”. Rohkeudesta kannattaakin puhua, jotta saisi eväitä uudistumiseen.
Viestintä on ammattina vaikea laji tässä hetkessä. Kaikki viestivät, ja viestinnän ammattilaiselta vaaditaan ajan tasalla olemista ja koko organisaation valmentamista uusien kanavien käyttöön.
Mutta. Ja se on iso mutta. Jotta pystyisi linjaamaan ja ohjaamaan organisaation viestintää ja innostamaan muita, täytyy paitsi seurata uusia kanavia ja viestinnän muotoja, myös osata käyttää niitä itse. Pitää tietää, mitä sisältöjä eri viestintäkanavissa kannattaa käyttää, keitä niillä voi tavoittaa ja voisiko jostain uudesta kanavasta olla hyötyä omalle organisaatiolle.
Me viestinnän ammattilaiset joudumme laittamaan itsemme likoon, monesti myös vapaa-ajalla. Kokeilemalla, epäonnistumisten ja joskus jopa onnistumisten kautta opimme uutta. Uusiin asioihin on pakko perehtyä itse, jotta niistä voisi muodostaa ammatillisen mielipiteen.
Viestintä on sirpaloitunut, kun eri ihmiset seuraavat erilaisia aiheita, kanavia ja välineitä. Kaikkiin uusiin viestintävälineisiin ei voi lähteä mukaan, valintoja on pakko tehdä. Jotkut tykkäävät lukea, toiset selaavat kuvia, jotkut kuuntelevat podcasteja. Videot ovat tulleet ryminällä ja nuoriso selaa Youtubea ihan koko ajan.
--
Jos haluaa viestiä siellä, missä lähitulevaisuuden aikuiset ovat, täytyy seurata mitä nuoriso tekee.
Niinpä kirjauduin Youtubeen ja loin itselleni kanavan. Toki työn puolesta on ollut Youtube käytössä jo vuosikausia, mutta nyt on taas se hetki, jolloin yritän rohkeasti laittaa itseni likoon oppiakseni uutta.
Puhelin käteen, videoselfienappula päälle ja ei kun kuvaamaan. Vloggaaminen ei onnistu, jos yrittää olla jotain muuta kuin oma itsensä. Eli kaikki ujostelu ja itsekritiikki pois, rec-nappula pohjaan ja menoksi. Päätin testata videoblogien tekemistä mahdollisimman helpolla tavalla, joten kuvaan kohtaukset yhdellä otolla enkä editoi mitään.
Videoblogeistani on toistaiseksi tullut kehnoja, mutta olen kuitenkin yrittänyt. Olen saanut nuorilta paljon vinkkejä ja neuvoja, miten sisällöt kannattaisi suunnitella, mikä on hyvä minuuttimäärä, miten videoblogissa keskustellaan. Opin tekniikan, rohkaistun, uskallan ja ehkä olen pian valmis valmentamaan muitakin. Jos vaikka Oulun kaupunki haluaisi perustaa Youtubeen oman vlogikanavan, jossa asiantuntijat kertovat oman alansa ajankohtaisia asioita, niin osaisin sitten valmentaa heitä.
Minun oma rohkeus-, testaus-, harjoittelu – ja harrastuskanavani löytyy Youtubesta osoitteella EilaZilaEila. Tilaa, tai älä tilaa!