EMU on maailman toiseksi suurin lintu. Se on lentokyvytön kuten kaimansa Euroopan talous- ja rahaliitto. EMU:n tavoitteet aikoinaan olivat ylevät: talouden vakaus, kasvu, täystyöllisyys ja kestävä kehitys. Todellisuus tänä päivänä on lähes päinvastainen.
On rehellisesti tunnustettava, että talous- ja rahaliitto ei ole pystynyt saavuttamaan alkuunkaan niitä tavoitteita, joita sille on asetettu. Täystyöllisyys on kaukainen haave. Korkea työttömyys on euroalueen vakavin ongelma. Suurimmat haasteet ovat työttömyysjaksojen pitkittyminen ja nuorisotyöttömyyden kasvu.
Työttömyyden seurauksena sosiaalinen epätasa-arvo lisääntyy koko ajan. Tavoitteena olleen alueellisen yhteenkuuluvuuden sijasta sisäiset erot euroalueella kasvavat.
Työttömyyden ja epätasa-arvon kasvu ovat luoneet kasvualustan ääriliikkeille koko Euroopassa. Eurooppa-projekti natisee liitoksissaan. Ongelmat vain syvenivät, kun talouskriisiä ryhdyttiin ratkomaan ankarilla säästöillä ja kuripolitiikalla.
”Talouskuripolitiikka ja maahanmuutto- ja siirtolaiskriisi yhdessä ovat myrkyllinen yhdistelmä”, totesi tunnettu brittitaloustieteilijä hiljakkoin kohua herättäneessä MOT-ohjelmassa. Myrkyllisyys on jo nähtävissä Ranskassa, missä vierasvihan ja protektionismin papittareksi kutsuttu äärioikeiston johtaja Marine Le Pen seuraa tyytyväisenä kohoavia kannatuslukuja.
Mielestäni myös Suomessa rasistisille mielipiteille on annettu liikaa tilaa. Pakolaiskriisi tulee jatkumaan, vaikka taloustilanne hieman helpottuukin. Nyt on aikaa kääntää uusi tilanne mahdollisuudeksi. Maahanmuutto tulee luomaan kasvua ja uusia työpaikkoja.
Talous- ja rahaliiton uudistaminen on jo käynnissä. Tavoitteena on syvempi ja oikeudenmukaisempi talous- ja rahaliitto eli EMU, joka lentää. Hankkeella on kiire, sillä viime tammikuun Eurobarometrin kyselyssä kävi ilmi, että enemmistö suomalaisista, noin 65 prosenttia pitää EU- jäsenyyden vaikutuksia talouteen kielteisinä. Mielenkiintoista on, että jäsenyyden katsottiin vaikuttaneen kaikkein myönteisimmin nuorten mahdollisuuksiin opiskella ulkomailla, kuluttajatuotteiden valikoimaan ja Suomen rooliin maailmassa.
Miten auttaa lentokyvytöntä Emua lentämään? Ensinnäkin tarvitaan jäsenmaissa sisäistä ryhtiä ja solidaarisuutta. Darvinismi, jossa vain vahvat pärjäävät ja heikot maat ja alueet heitetään susille, on vastoin EU:n arvoja. Arvoyhteisö elää arvoistaan ja menettää merkityksensä arvojen kuolemisen myötä.
Tavoitteet on asetettava ja työt tehtävä yhdessä ja jokaisessa jäsenmaassa erikseen. Jokainen maa huolehtikoon myös kotiläksyistään. Tarvitaan yhteisiä keskusteluja ja suosituksia. Sitä varten on Eurooppalainen ohjausjakso eli EU-kielellä ”Semester”. Se on otettava kaikissa jäsenmaissa vakavasti ilman pelkoja suvereniteetin menetyksestä.
Kansallinen itsemääräämisoikeus menetetään varmuudella silloin, kun velkaantuminen ei ole hallinnassa ja rahoittajien usko maan politiikkaan horjuu.
Emua uudistettaessa pitää ehdottomasti kiinnittää nykyistä enemmän huomiota työllisyyteen ja sosiaaliseen eheyteen. Kasvava työttömyys lisää velkaantumista ja epätasa-arvo rapauttaa kansakuntien eheyttä.
Sosiaalista vuoropuhelua pitää myös vahvistaa. Se tarkoittaa yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa.
Euroopan unionin on saatava myös kansalliset parlamentit tiiviimmin mukaan toimimaan samaan suuntaan.
Usko siirtää tunnetusti vuoret, mutta miten Eurooppa-uskoa voitaisiin vahvistaa? Vastaus on: tekemällä oikeudenmukaisuustekoja tässä ja nyt.
Uskon Eurooppaan voisi palauttaa viemällä läpi kunnianhimoisia uudistuksia, jotka puuttuisivat veropetoksiin ja veronkiertoon. Veronkierron tukkiminen on konkreettisen asia, joka vastaa yleistä oikeudentunnetta ja moraalia. Veroja kiertämällä ja kikkailemalla porataan aukkoja julkisten palvelujen kuten terveydenhuollon ja koulutuksen rahoituspohjaan.
EU-maat kilpailevat tunnetusti keskenään kehittelemällä ” luovia veroratkaisuja” eli verokikkailua houkutellakseen investointeja. Tämä käytäntö riistää muita EU-mailta. Mestari on ollut pieni Luxemburg, jonka pitkäaikainen pääministeri Jean-Claude Juncker lupasi puuttua ongelmaan. Aika hiljaista on ollut.
Eräät suuryritykset, joiden liikevaihto pyörii useissa miljardeissa, ovat käytännössä maksaneet voitoistaan vajaan prosentin veroa vääristäen kilpailua sisämarkkinoilla. Pienillä ja keskisuurille yrityksillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia neuvotella itselleen hulppeita verosopimuksia.
EU-maiden on nyt korkea aika puuttua monikansallisten yritysten verokikkailuun. Se olisi myös talouskasvun käynnistämisen edellytys. Kiire on, sillä panoksena on koko Euroopan tulevaisuus.
Kirjoittaja on oululainen Euroopan parlamentin jäsen (sd.).
Kolumni