Kaleva-lehden Hailuoto-siltajutun (25.4.) kuva hätkäytti. Viivasuoraa pikitietä merilakeuden halki kohti horisonttia. Siinäpä vauhtihullulla kiusaus kokeilla autonsa suorituskykyä. Ja pyöräilijöillekin on varattu molempiin suuntiin soma baanansa.
Tekstissä ei juurikaan arvioida kaistojen turvallisuutta, mutta verkkosivujen lukijakommentit paljastavat, mitä kansa tästä autoilijan ja pyöräilijöiden yhteiselosta ajattelee. Huomattavassa osassa lähes 200 kommenteista – vitsailut poisluettuna – todetaan pyöräilijöiden turvallisuuden jäävän projektissa kunnolla huomioimatta. Ja siksi myös autoilijoiden.
Mantereella vastaava huimapääratkaisu voisi olla se, ettei TervaTowerin ylimmän kerroksen näköalatasanteella olisi lainkaan kaiteita.
Reilu metrinen pyöräilykaista sillan molemmissa reunoissa on huteran turvaton ratkaisu. Hiljaisina pyöräilyaikoina leveys saattaa menetellä, mutta hankehan ei kestä yhtään hengenmenoa. Herää vakava huoli: onko sillan suunnittelussa ajateltu loppuun saakka ja hyödynnetty kaikkea käytössä olevaa aivokapasiteettia?
Silta ja pengerrykset tulevat valmistuttuaan yhdistämään Hailuodon osaksi mannerta, haluttiinpa tai ei. Arviot liikenteen kasvusta on arvioitu alakanttiin, varsinkin kesäkauden osalta. Sillan valmistuttua Hailuodon tulee löytämään entistä suurempi määrä matkailijoita ja saaren matkailuarvot vetävät ihan eri intensiteetillä maakunnan asukkaita viikonloppuretkeilyn, vapaa-ajan asumisen ja matkailuyrittämisenkin kohteena.
Liikenne tuskin kasvaa heti räjähdysmäisesti, mutta jo lukemat viiden vuoden kuluttua sillan avaamisesta näyttävät suunnan. Siltahanke pitäisi nähdä myös yhtenä Oulun seudun matkailun päähankkeista.
Siltasuunnitelmassa kaistojen määrät ja leveydet ovat pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden osalta puutteelliset eivätkä täytä turvallisuusvaatimuksia. Kevyen liikenteen sujuvuus edellyttää turvallisia ratkaisuja liikennöinnissä molempiin suuntiin, sillan lisäksi myös Hailuodon pääväylällä. Myös pyöräilijät haluavat ohittaa toisiaan ja ajaa aika-ajoin rinnakkain.
Tutkimisen arvoinen ratkaisu olisi lukijakommenteissakin ehdotettu kevyen liikenteen kaistojen keskittäminen omaksi väyläkseen sillan toiseen reunaan, jolloin kevyen liikenteen väylä olisi tarpeen erottaa autokaistoista kaiteella.
Hieman erikoista on, ettei 8.5 kilometrin mittaisella siltapengermatkalla ole pyöräilijöille yhtäkään levähdyspaikkaa maisemien katselua ja levähtämistä varten. Onko levähdyspaikka nähty jopa turvallisuusriskinä? Toisaalta: Millaisia turvallisuusriskejä aiheuttaa levähdyspaikan puuttuminen?
Kaiken kaikkiaan: pitkän siltarakennelman turvallisuusvaatimukset ovat ihan eri asia kuin vastaavan pituisen taajamatien.
Paljon ei älyä tarvita arvioidakseen, miten mahdoton operaatio kaistojen lisääminen ja leventäminen olisi myöhemmin, kun tekeleestä on saatu ensimmäiset ikävät kokemukset. Maallikkokin ymmärtää, että hankkeen perusta, murskepengerrys mitoitetaan ajokaistojen leveyden mukaan. Tuskin siinä mahdollista kaistojen kasvunvaraa huomioidaan.
Vakava kehotus siltapäättäjille ja suunnittelijoille: nielkää kenties hyvässä uskossa tekemänne turvallisuutta vaarantavat päätökset ja nostakaa kissa pöydälle. Ottakaa onkeenne tulevien sillan käyttäjien ääni, lukemalla aluksi vaikka Kalevan Hailuodon silta -jutun lukijakommentit.
Tokaisujenkin taustalla on pohdiskelun arvoisia ajatuksia ja koiranleukojen vitsailussakin aistii todellisen huolen. Ongelma on yhteinen, eikä vakavan ja kaukaiseen tulevaisuuteen tähtäävän hankkeen uudelleenarviointi saa muodostua arvovaltakysymykseksi.
Maallakin voi olla paljon puheen ohella myös viisautta estää merellä tapahtuvat vahingot. Ja miljoonia, niitä hukutetaan turhempaankin. Kyseessä on sen mittaluokan asia, että tuskin haittaa, vaikka sillan valmistuminen uudelleen arviointien vuoksi hieman viivästyisikin. Jos päivämääriä pitää rukata ja siltahanke jotenkin koskettaa Oulunkin imagoa, siirrettäköön kulttuuripääkaupunkijuhlaa vuodella tai parilla.
Antaahan viivästyminen pyöräilykaupungille yhden lisäaiheen juhlimiseen: turvallisen sillan naapuriimme Hailuotoon, yhteen Oulun seudun hienoimmista matkailukohteista nyt ja etenkin tulevaisuudessa.
Leo Härkönen
Hailuoto-fani jo vuodesta 1990, Oulunsalo