Koulujen alettua puheenaiheeksi on noussut lasten ja nuorten pukeutuminen ja se, kuinka merkkivaatteet tai vaikkapa puhelimet määrittävät kaverisuhteita ja kiusaamista.
Marketista ostetut ei-merkkivaatteet saattavat olla syy, miksi et kuulu joukkoon. Tuollaiset ”köyhät” ovat häpeäksi porukalle.
Olen vähävaraisen maalaisperheen lapsi 60-luvulta. Kun olin alakoululainen, kuuluin siihen köyhimpään kastiin ja muistan, että sain usein talvivaatetta vaateanomusten kautta.
En kuitenkaan hävennyt tilannetta, koska luokassani oli useita muitakin samassa jamassa.
Siihen aikaan reikäsukka, rispaantuneet paidanhihat tai reikä alushousuissa eivät vielä riittäneet syyksi vaatteen hylkäämiseen.
Kaikki käytettiin ihan loppuun asti ja vaatteita jopa paikkailtiin.
Vanhempien lasten vaatteet siirtyivät perintönä nuoremmille, ja kun minä olin nuorimmasta päästä, vaatteella alkoi olla jo käyttöikää.
Terveystarkastuspäivänä piti kuitenkin muistaa pukea ehjät ja puhtaat alusvaatteet, se valkoinen kerrasto, jouluna saatu pehmeä paketti.
Merkkitietoisuus astui kuvioihin vasta ylä-asteella, jossain määrin.
Jos vanhempien omissa arvoissa korostuvat trendikkyys ja tuotemerkit harrastuksissa, sisustamisessa, vaatteissa, autoissa ja vähän kaikessa, oppii myös kullannuppu tavoille.
Ei riitä, että puhutaan kauniita. Pitää myös toimia esimerkkiä antaen.
Tämä taas ei onnistu, elleivät asenteet lähde sydämestä. On joutavaa puhua lapselle hyvistä arvoista ja toisen ihmisen kunnioittamisesta, jos itse vertaa, kilpailee ja nyrpistelee nenäänsä, mikäli lautaselta ei löydy kampasimpukkaa ja lasista shampanjaa.
Peiliin katsoessa arvioidaan vain vaatteiden istuvuutta, hiuksia ja ihon kuulautta. Ei nähdä sitä peiliä, joka näyttäisi, mitä olet ihmisenä. Se on kuin vankina elämistä.
Kiusaaminen ei tule täysin loppumaan ikinä, vaikka nollatoleransseista puhutaankin. Se on samaa, kuin että tavoittelisimme täydellistä ihmistä.
Mutta arvoja ja yhden totuuden elämää voimme muokata suuntaan, jossa erilaisuus ja ihmisarvo perustuvat muihin kuin ulkonaisiin seikkoihin.