"Opissa on variksenpoika tuulessa", sanottiin ihmisestä, joka ei vielä osannut tekemäänsä hommaa.
Kansanperinteessä varis (Corvus corone) on ilahduttavan hyvin edustettuna. Vanha kansa ei näytä ottaneen varista yhtä vakavasti kuin korppia. Valkeasaaressa sanottiin, että "varis on mitätön lintu, se varastaa minkä kerkiää".
Ampumalla variksen pilasi metsästysonnensa, linnun lihaa söivät vain kaikkein köyhimmät ja variksen höyhenillä täytetty tyyny aiheutti päänsärkyä. Varista ei siis kannattanut ampua - paitsi Laihialla, jossa siitä maksettiin pienenpientä tapporahaa.
Sääennustuksia variksista voitiin kyllä laatia. Parveksi kokoontuvat varikset ennustivat sadetta. Seuraavan aamun tuulen suunnan näki, kun katsoi minne varikset illalla lentävät. Tammikuussa aamulla raakkuva varis tiesi suvikeliä eli nuoskaa, illalla vaakkuva pakkasia.
Varis on monessa mukana. Hataraa taloa voidaan sanoa variksenpesäksi, meikattua naista halventavasti variksenpelättimeksi. Variksen saappaat ja variksenmarja ovat monelle tuttuja, samoin urallaan dopingiin kompastunut hiihtäjä Kaisa Varis.
Eräässä tarinassa varis näki vedessä sammakon. "Tule maalle", sanoi varis.
Sammakko ei tullut, koska pelkäsi variksen syövän sen. Varis valalla vannoi, ettei syö ja sammakko nousi maalle. Mutta varispa nappasi sammakon suuhunsa ja sammakko huusi, että missä vala. Varis nielaisi sammakon ja sanoi, että vatsassa. Väärä vala tunnetaan edelleen variksen valana.
Variksen erottaa harakasta yksinkertaisen muistisäännön avulla: "Varis valkoinen, harakka harmaa - ei kun päinvastoin."