Olympialiekki palaa Pekingissä, Kiinan kansantasavallan pääkaupungissa.
Kukapa olisi uskonut vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Kolmestakymmenestä nyt puhumattakaan.
Kiina palasi olympiaperheeseen Los Angelesin kisoissa vuonna 1984, boikotoituaan olympialaisia edelliset kolmekymmentä vuotta. Mao Zedongin johtamalle kommunistiselle Kiinalle olympialaiset olivat politiikanteon väline.
1980-luvun alussa Kiina oli Maon vallan jäljiltä kuralla, köyhä ja täydellisen eristäytynyt muusta maailmasta. Maon kuoltua ja vallan vaihduttua 1976 Kiina lähti nollasta.
Ja nyt ollaan tässä.
Kolmessakymmenessä vuodessa Kiina on tehnyt ihmeitä: vineti vetää ja talous kasvaa niin, että korvissa suhisee -- kansa ja kansalaiset vaurastuvat. Kiina on ottamassa vanhaa paikkaansa maailman johtavana valtiona, jollainen se oli vielä viime vuosituhannen alussa.
Ihmeitä on tapahtunut myös kiinalaisessa urheilussa. Jo olympialaisten avajaiset olivat sellainen voiman näyttö, ettei paremmasta väliä.
Perjantai-illan avajaisjuhlat nostivat ihon kananlihalle ja saattoivat pyöräyttää kylmän ringin englantilaisten ahtereille. Seuraavien olympialaisten järjestäjillä on totinen työ panna eilistä paremmaksi. Totinen ja jopa mahdoton.
Turha luulla, että kiinalaisten ilotulitus jäisi avajaisiltaan. Seuraavan 16 kisapäivän aikana juhlat jatkuvat: Kiina kilpailee tosissaan Yhdysvaltojen kanssa kisojen parhaan maan tittelistä -- aika symbolista, sillä sama kaksikko vääntää kättä maailman merkittävimmän valtion asemasta. Muut ovat tippuneet kaksikon kelkasta.
Aika kuralla oli Kiinan urheilukin sen palatessa olympiaympyröihin. Los Angelesissa maailman väkirikkain maa saalisti yhteensä vain 32 mitalia.
Ja nyt ollaan tässä.
Avajaisjuhla oli Kiinalle kisojen ensimmäinen voitto. Kaikista ihmisoikeusmoitteista ja boikottipuheista huolimatta presidentti Hu Jianton kaverina kunniavieraiden katsomossa istui tukku maailman tärkeimpien valtioiden päämiehiä Yhdysvaltojen presidentti George W. Bushista lähtien.
Kiina alkaa olla jo siinä asemassa, että se määrää tahdin ja muut tulevat perässä.
Mitähän Mao sanoisi kaikesta tästä?