Itseäni mietityttää kuin myös kismittää usein nykyään eräs juttu. Sehän liittyy nuoren väen lukemisen hupenemiseen sekä vähyyteen. Toki moni lukeekin onneksi.
Nykyisin on kuitenkin äänikirjojen kuuntelu yleistynyt. Niistä kuulee monentyylistä: on scifit, jännärit sekä yliluonnolliset äänitteet. Silti perinteisen lukemisen hyvä puoli on se, että nähdessään tekstiä oppii myös miten se muodostuu.
Lukien myös näkee ja oppii, mihin pilkku/piste kuuluu. Kuin myös muut välimerkit. Selviääkö kuunnellen onko "jänishousu" kirjoitettu yhteen, onko sittenkin erikseen? Ei selviä, se pitää nähdä.
Lukeminen tyynnyttää, kiehtoo, tuo jännitystä elämään. Pistää myös miettimään, mikä on tärkeää ihmiselle. Todistetusti myös keskittymiskyky kohenee. Sitä kykyä tulisi lisätä nykymenon kiireessä.
Siispä pysähdy, keskity perinteisiin kirjoihin. Opettele edes. Opit kyllä.
Yllä oleva on kirjoitettu lipogrammi kirjoitusmenetelmällä. Se toimii välttämällä jotain yleisesti käytettyä kirjainta. Mikä siis puuttui? Vaikeaa oli mutta mielenkiintoista.
Riitta Järvenpää
eläkeläinen, Oulu