Markku Oikarinen
Toimitusjohtaja, POHTO
Purjehdustaito mahdollisti löytöretket 1400-luvulta lähtien. Maailmankuvan avartamisessa purjehdus oli ratkaisevassa roolissa. Itse tuohon lajiin hiljattain hurahtaneena voin sanoa maailmankuvan avartuneen myös yksilötasolla. Johtamisen kouluttajana on tullut perehdyttyä moniin johtamisoppaisiin. Siksi on herkullista ajatella myös purjehdusta siitä näkökulmasta, mitä se voi opettaa meille johtamisesta.
Purjehtimisen lähtökohtana on aina toimintaympäristön ymmärtäminen ja kunnioitus. Tuulet sekä miten meri ja vene käyttäytyvät on elämänaikainen kiinnostuksen kohde. Aina siitä voi oppia, koskaan ei tule valmiiksi. Jatkuvasti muuttuvan meren kunnioittaminen on välttämätöntä. Meri yllättää, jos ei ole riittäviä taitoja. Jokaiselle matkalle pitää olla suunnitelma, jota on oltava valmius muuttaa, jos olosuhteet vaativat.
Veneen varustelu on tehtävä huolella. Mukaan otetaan kaikki tarvittava, ja ylimääräinen karsitaan pois. Tiimillä eli veneen miehistöllä on aina kippari, jonka vastuu matkasta ja miehistön turvallisuudesta on jakamaton. Kippari jakaa vastuut ja tehtävät miehistön osaamisen ja voimien mukaan. Ilman täyttä luottamusta miehistöönsä kippari ei voi lähteä matkalle. Jokainen solmu ja manööveri, jotka veneessä tehdään, pitää osata ja haluta tehdä kunnolla, jotta koko miehistön turvallisuus ei vaarannu. Kiittävä ja korjaava palaute tulee antaa välittömästi.
Merellä ja maalla sovellettavien liikennesääntöjen erona on se, että merellä on yleensä velvollisuuksia, ei oikeuksia. Kipparin vastuulla on veneen kuljettaminen oikein, vaikka ruorihenkilö välillä vaihtuu. Veneen säännöt koskevat kaikkia. Keskeistä on sääntöjen ja miehistön keskinäinen kunnioitus, sillä erimielisyydet ja riidat luovat turvallisuusriskin.
Merellä liikkuessa navigointitaidot ovat välttämättömät. Miehistö havainnoi ympäristöä virheellisen sijaintitiedon eliminoimiseksi. Jos kilpaillaan voitosta, voittaja on yleensä tiimi, jonka yhteistyö on saumattominta. Häviäjät eivät valita olosuhteita, vaan sitä, etteivät osanneet ottaa niitä yhtä hyvin huomioon.
Kun vene on kiinnitetty laituriin, huolehditaan siitä, että seuraava purjehdus alkaa miellyttävästi ja turvallisesti, ja laitetaan tarvikkeet siististi paikoilleen. Kun työ eli purjehdus on tehty, miehistö voi elää kuin haluaa, kunhan on seuraavan purjehduksen alkaessa hyvävoimaisena paikalla. Jokaisen työelämänkin tiimin pitäisi olla sellainen, että sen kanssa voisi lähteä vaikka avomerelle.