Mitä kuuluu, Virpi Räi­sä­nen? – "Mat­ka­päi­viä ei uskalla edes laskea"

Hollannissa asuva kiiminkiläislähtöinen mezzosopraano vietti viime viikolla 40 tuntia Helsinki-Vantaan lentokentällä odottaessaan lentoa – nyt ajatus talvisään ja lentoliikenteen yhteentörmäyksestä huolettaa paljon matkaavaa.

Laulajatar Virpi Räisänen tulee viettämään joulunsa läheisten luo Ouluun.
Laulajatar Virpi Räisänen tulee viettämään joulunsa läheisten luo Ouluun.
Kuva: Moilanen Jukka-Pekka

Kiiminkiläislähtöinen mezzosopraano Virpi Räisänen vietti viime viikolla 40 tuntia Helsinki-Vantaan lentokentällä odottaessaan lentoa asuinmaansa Hollannin Schipholin kentälle. Koettelemus nosti Räisäsen myös iltapäivälehden otsikoihin.

Joko olet toipunut odotusmaratonista?

– Minun pitäisi lentää taas loppuviikosta tyttäreni kanssa joulunviettoon sinne Suomeen, mutta en millään tohtisi. Seuraan tiiviisti säätiedotuksia ja kannan huolta. Säähän sotki paitsi Schipholin kentän kunnossapidon myös Euroopan lentojärjestelmän koneiden ruuhkautumisen takia. Matkalaukkunikin seilasi Düsseldorfiin, josta se toimitettiin minulle kolme päivää kotiinpaluun jälkeen.

Yllätyitkö päättymisestäsi iltapäivälehden lööppiin?

– No totisesti!

Kuinka tavallisia odottelumaratonit ovat?

– Lentäminen työhön on niin normaalia, kun liki 25 vuoden ajan olen lennellyt muusikon ammatin tähden, aluksi viulistina nyt laulajana. Kaikenlaista on sattunut, ja itsestäkin johtuvia odotteluja on ollut, myönnän. Mutta tämän kaltaista päivien mittaista odotusta en ollut kokenut koskaan aiemmin. Junaliikenteen takkuamiseen sen sijaan olen tottunut.

Minkä verran sinulla on matkapäiviä vuosittain?

– En ole koskaan uskaltanut laskea. Tulisi varmaan niin paha mieli, vaikka työtäni rakastankin.

Matkustusaikaa pitää varmaan käyttää myös hyödyksi – miten toimit yleensä?

– Yritän opiskella tulevia teoksia, luen siis partituureja ja opettelen ulkoa roolejani ja tekstejäni. Mutta tuollainen odottelu, kuin viime viikolla, vie keskittymiskyvyn. Se on myös ylimääräinen stressitekijä, jota ei tarvitsisi. Se kun vaikuttaa myös omaan instrumenttiin, ääneen.

Teet uraa ympäri Manner-Eurooppaa, mutta sinua on nähty vuonna 2017 mukavan paljon myös pohjoissuomalaisilla estradeilla: oli Neljäntien risteys -oopperan kantaesitys Oulussa ja Messias-oratorion kiertue muun muassa. Mitä tiedät luvata vuodelle 2018?

– Minustakin oli mukava olla siellä kotipuolessa tänä vuonna niin paljon! Ensi vuosi on hyvin kiireinen täällä Keski-Euroopassa, mutta alkuvuodesta teen Suomessa kahta oopperaa: Olli Kortekankaan Veljeni vartija saa ensiesityksensä Tampereella 16. helmikuuta ja maaliskuussa laulan Kemissä Aulis Sallisen Punainen viiva -oopperan pääroolin. Kesällähän on sitten Oulunsalo Soin vuoro.

Missä vietät joulua?

– Läheisten kanssa Oulun seudulla. Tammikuun 1. päivänä minun on oltava Tampereella oopperan harjoituksissa. Mutta sitä ennen on ehdittävä käydä täällä kotona pesemässä pyykit. Tammikuu ja helmikuu ovat yhtä lentelyä: Tampereelle, Amsterdamiin, Zürichiin, Barcelonaan, ja taas Tampereelle ja sieltä Luxemburgiin ja sitten Saksaan. Lentäminen ei innostaisi viime kokemuksen jälkeen yhtään!

Entä mitä olet toivonut joulupukilta?

– 11-vuotias tyttäreni sai syksyllä lahjaksi vähän rahaa ja kyseli jo joskus lokakuun lopussa, mitä ihan oikeasti tahtoisin joululahjaksi. Hän kun halusi käyttää kaikki rahat ilon tuottamiseen toisille. Vastasin samoin kuin usein ennenkin: Ison, ison halauksen ja joulurauhaa.

Juttusarjassa Kaleva.fi kysyy kuulumisia henkilöiltä, jotka ovat tuttuja Oulusta tai muualta lähiseudulta. Kerro alla olevaan kommenttilaatikkoon, kenen kuulumisia sinusta toimituksen kannattaisi kysyä.