Käynti pitkästä aikaa Ylikiimingin Nuijamiesten lavatansseissa tuotti melkoisen tanssikulttuuriyllätyksen, kun tansseissa ei olekaan tanssimassa perinteisesti enää miehiä eikä naisia, vaan on "viejiä" ja "seuraajia". Näin ainakin tanssivuoron valokylteissä oletetaan ja lukee.
Ja ihmettelin jatkoksi: kummat on kumpia? Mistä tietää kumman vuoro on hakea, miesten vai naisten? Vai saako sukupuolesta riippumatta itse päättää onko itse viejä vai seuraaja, ja voiko tätä roolia vaihdella illan aikana vapaasti oman mielen ja hetken mukaan?
Käytännössähän se tarkoittaisi jatkuvaa sekahakua, joka onkin mielestäni se paras ja ainoa oikea hakukäytäntö, varsinkin nyt, jos nämä uudet mielestäni vain turhaa sekaannusta aiheuttavat käsitteet ovat tulleet jäädäkseen. Hakekoon se, joka haluaa tanssia – yksinkertaista!
Mutta hakoteille, tai etten sanoisi erikoisille "hakuteille" on menty "viejät" ja "seuraajat" -termeillä. Kuulostavatkin kuin joltain "koirakilpailuun" liittyviltä määritteiltä. Eipä vastaavaa kummallista uudissanoitusta tanssien hakurooleista ole vielä näkynyt Walon eikä Tyrnävän lavatansseissa, kun niissä olen käynyt alkuvuodesta. Valokylteissä molemmissa paikoissa hakuvuorosta ilmoittamassa on olleet edelleen perinteiset tekstit "miehet" tai "naiset".
Pyydän ystävällisesti voisiko Nuijamiesten lavatanssien järjestelyporukasta joku vastaava ottaa mielipiteestäni kopin ja kirjoittaa Kalevaan kommenttia perusteluineen mielestäni kummalliselle sanakikkailulle, jolla sivutetaan ja kyseenalaistetaan perinteiset sukupuoliroolit ja ikiaikainen tanssinhakutraditio.
Pekka Määttä
Oulu