Nuoret: Valkean ke­sä­ka­tu on nuorten mie­les­tä tur­val­li­nen, vaikka siellä ta­pah­tuu ikä­viä­kin asioita

Juhlapyhät: Miksi he­la­tors­tai­ta vie­te­tään?

Missä luuraa Mister See­feld?

"Vanha hiihtokaupunki Oulu eli hetken hiihtotunnelmissa, jotka olivat vertaansa vailla." Näin Kaleva keskiviikkona 18.3.1964 selostaessaan edellisenä iltana Raatissa pidettyjä puistohiihtoja. Tunnelmat olivat todellakin vertaansa vailla ainakin kolmesta syystä.

Vuonna 1964 puistohiihdot Raatin saaressa saivat oululaiset liikkeelle.
Vuonna 1964 puistohiihdot Raatin saaressa saivat oululaiset liikkeelle.

"Vanha hiihtokaupunki Oulu eli hetken hiihtotunnelmissa, jotka olivat vertaansa vailla." Näin Kaleva keskiviikkona 18.3.1964 selostaessaan edellisenä iltana Raatissa pidettyjä puistohiihtoja.

Tunnelmat olivat todellakin vertaansa vailla ainakin kolmesta syystä: 1) Eero Mäntyrannan menestykset Innsbruckin olympialadulla (kaksi kultaa ja hopea) houkuttelivat Raattiin kaikkien aikojen ennätysyleisön ("arviolta 17 000-18 000 katsojaa"); 2) katsojat fanittivat hiihtokuningasta niin perusteellisesti, että palkintopöytäkin poljettiin säpäleiksi, eikä koko palkintojenjakoa voitu suorittaa kisapaikalla (Näin Kaleva: Palkinnot kyllä saatiin lopulta jaettua muualla, vaikka osa esineistä oli kolhiintunut.); 3) päivänsankari pelastettiin poliisiautoon väkijoukon keskeltä ja kiidätettiin poliisisaattueessa majapaikkaansa.

Hullaantuneen yleisön riemua ei hillinnyt sekään, että kisan voitti Kuusamon Erä-Veikkojen Unto Karjalainen 20 sekunnin erolla Mister Seefeldiin.


Kuinka paljon
yleisöä kisapaikalla tarkkaan ottaen oli, jää ikuiseksi arvoitukseksi jo senkin vuoksi, että liput loppuivat kesken siitäkin huolimatta, että Mäntyranta sanoi odottaneensa "ainakin 15-tuhantista yleisömäärää".

Ei ole myöskään enää selvittävissä, paljonko paikalla oli liputtomia katsojia. Tungos porteilla oli nimittäin niin valtava, että monet ennakkoonkin lippunsa lunastaneet joutuivat kiipeämään kisa-alueelle aitojen yli. Yleisessä rynnistyksessä ei ollut mitään mahdollisuuksia kontrolloida, kenellä oli lippu, kenellä ei.

Vaikka tarkkaa yleisölukua ei olekaan enää saatavissa, "arviolta 17 000 - 18 000 katsojaa" on selvästi enemmän kuin Suomen ja Neuvostoliiton välisessä jääpallomaaottelussa lauantaina 21.2.1959. Otteluun myytiin nimittäin "vain" 14 391 pääsylippua. Vapaalippulaiset ja muut liputtomat mukaanlukien paikalla oli varmasti yli 15 000 katsojaa, mutta kuinka paljon yli, jää arvoitukseksi.

Oulun Palloseuran ja Liverpoolin välinen Euroopan cupin jalkapallo-ottelu keskiviikkoiltana 17. syyskuuta 1980 nousee Raatin katsojatilastossa kolmanneksi. Arvioitu 15 000 katsojaa on kuitenkin yläkantissa, kun lippuja myytiin noin 11 500 kappaletta.


Raatin puistohiihtojen
yleisömäärä on edelleenkin vastaavien kisojen Suomen ennätys. Se lähenteli jopa maailmanennätystä, mutta "tarkistuslaskenta" osoitti kuitenkin, että "Oslon Monolitt-hiihdot, puistohiihtojen esikuvakilpailut, ovat vetäneet enemmän kansaa kuin nyt Oulun puistokilpailut".

Jos Raatissa ei tehtykään aivan puistohiihtojen yleisömäärän maailmanennätystä, puulaakihiihtojen varmasti edelleenkin voimassa oleva ME siellä syntyi.

Ennen varsinaista kisaa käytiin nimittäin lämmittelynä oululaisyritysten välinen puulaakiviesti. Karjapohjolan voittoa ei tosin ollut todistamassa aivan "arviolta 17 000 - 18 000 katsojaa", kun osa yleisöstä rynni vielä tuossa vaiheessa tungoksessa aitojen ulkopuolella. Mutta varmasti pitkästikin yli 10 000 katsojaa näki kolmannen osuuden hiihtäneen Annikki Sankalan ratkaisevan veistin Karjapohjolan eduksi. Näin "Karjapohjolan ankkurilla Arto Marosella oli vain varmistettavanaan voiton tuominen".

Markku Peura

Vesaisen Poikien puistohiihdot hiihdetään Oulun pesäpallostadionilla keskiviikkona 4.4. klo 18.00.