Vastikään kohtasin sosiaalisessa mediassa jotain, minkä ehdin jo luulla hävinneen historian hämäriin.
Olisi pitänyt arvata, että tietyt asiat eivät katoa, vaan kiusaavat ihmiskuntaa hamaan loppuun saakka.
Puhun tietysti nettitesteistä: "Millainen kissa sinä olisit?" "Kuka historian henkilö olet?" "Mikä musiikkityyli kuvaa sinua?"
Mielikuvituksellisia testejä tursuaa aika ajoin esille kuin lettutaikinaa liiaksi täytetyn vohveliraudan välistä.
Niiden tarkoituksena on kertoa muutaman kysymyksen voimalla, että sinä olet turkkilainen angora -kissa, koska olet seurallinen, tai Martin Luther King, sillä innostat kuulijoitasi karismallasi.
Mutta mikä näissä tiedoissa kiinnostaa?
Erilaisia persoonallisuustyyppejä ja -testejä on kehitetty läpi tunnetun historian.
Antiikissa ajateltiin, että veren, keltaisen ja mustan sapen sekä liman suhteet ihmisessä kertoivat, millainen tämä on.
Esimerkiksi mustan sapen hallitsema melankolikko oli ajan tietämyksen mukaan huolehtivainen ja luova.
Oma lukunsa ovat nykyaikaiset persoonallisuuden mittarit, joilla ihmisiä pyritään kuvailemaan ja ennustamaan.
Moni on varmasti törmännyt Myers–Briggsin persoonallisuustestiin, jossa kysymyssarjan päätteeksi vastaaja saa eteensä häntä kuvaavan kirjainjonon. ESTP esimerkiksi kertoo vastaajan olevan ulospäin suuntautunut, ajatteleva, spontaani ja tosiasiallinen.
Ongelmana on, että eri elämäntilanteissa ja mielialoissa samakin ihminen saa testistä eri tuloksia.
Niiden perusteella vastaajat peilaavat käsityksiään itsestään: tuollainenko minä olen?
Kukas siellä takarivissä nyt älähti, että nämä testit ovat vain viihdettä, harmitonta hupia?
Totta. Jotain olennaista ne kuitenkin kertovat meistä.
Ihmisinä olemme kiinnostuneita ymmärtämään toisiamme ja itseämme.
Haluamme, että joku kertoo meille, millaisia olemme.
Persoonallisuutta kuvaavissa testeissä huvittaa sama asia, mikä stereotypioissa satuttaa: Ne luovat helposti ymmärrettävän ihmisen, mutta litistävät moniulotteisuuden, joka meillä jokaisella on.
Jotain samaistuttavaa suuren sipsitestin tuloksessa, "olet pirskahteleva ja omalaatuinen kuin viinietikka-tomaatti-sipsi", varmasti löytyy. Se voi myös johtaa harhaan.
Itsensä tutkiminen on erinomainen tapa viettää aikaa.
Nettitestien algoritmien antamien vastausten sijaan vain on parempi pysähtyä miettimään, mitä itse vastaisit.