Joukkoliikenne: Oulun jouk­ko­lii­ken­teen linjat siir­ty­vät pois OTP:lta ensi vii­kol­la, lii­ken­tees­sä voi olla häi­riöi­tä

Uimavedet: Katso Kalevan ui­ma­ran­ta­ko­nees­ta, kuinka puhdas vesi lä­hi­ran­nal­la­si on

Kolumni
Tilaajille

"Mi­nul­le vuok­ral­la asu­mi­nen edustaa va­paut­ta ja vai­vat­to­muut­ta", kir­joit­taa Hanna Man­ni­nen

Perinteisesti oman asunnon tai talon ostaminen on ollut suomalainen unelma sekä tärkein työkalu varallisuuden kasvattamisessa. Edelleen myös aika monelle suomalaiselle aikuisiän unelman täyttymys on oman talon rakentaminen, minulle ei. Minä unelmoin uudesta vuokrakodista 90100 postinumerolla. Kaksio kivalla keittiöllä ja isolla parvekkeella sopisi oikein hyvin.

Mutta miksi vuokralle eikä asunto-ostoksille? Olen elämäni aikana omistanut yhden asunnon. Helsingin vuosinani ostin itselleni 40-vuotislahjaksi kivan 29,5 neliöisen yksiön Kalliosta, siitä Karhupuiston kupeesta. Asunnon ostamista inspiroi vakinainen palkkatyö sen aikaisen yrittäjyyden jälkeen sekä ensiasunnon ostajan verovapaus varainsiirtoverosta, mistä saavat nauttia 18–39-vuotiaat ensiasunnonostajat. Asunnonostosuunnitelmani saivat kummasti tuulta allensa, kun sain tietää tästä ikärajasta.