Kaksi kolmasosaa suomalaisten kotitalouksien varallisuudesta on kiinni asunnoissa. Ei siis ole merkityksetöntä, miten niiden hinnoille käy.
Tuorein muuttuva hintatekijä on korona. Asiantuntijoiden arviot sen vaikutuksista hintoihin ja kauppamääriin menevät herttaisesti ristiin.
Osa uskoo kuin kapteeni Kaarna Tuntemattomassa sotilaassa, että "mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa". Osa manaa kauppojen pysähtymistä ja hintojen laskua.
Pää menee lausuntoja lukiessa pökkyrälle, mutta näkyy tilannekuvassa olevan vaikeuksia asiantuntijoillakin:
Kiinteistömaailman toimitusjohtaja Risto Kyhälä kertoi 2. kesäkuuta, että "huhtikuu näyttää jäävän kauppamäärien pohjakosketukseksi".
Jo 6. kesäkuuta Kauppalehti otsikoi Kyhälän haastattelun: "Puheet asuntokaupan elpymisestä ovat pötyä”.
Kauppamäärien ja hintojen ohella asuntoihin liittyy kolmas tärkeä näkökulma, työllisyys.
Taalerin kiinteistörahaston johtaja Jouni Alho katsoo, että eniten kysyntäpulasta kärsivät uudishankkeet, joissa asunto valmistuu vuoden tai parin päästä. Tämä jos mikä uhkaa alan työllisyyttä.
Uhkaa lisää pankkien tiukentuneeksi väitetty luototuspolitiikka: uudishankkeen aloittamiseen vaaditaan nyt 60 prosentin ennakkovarausaste, jos äsken riitti 50.
Suomi kaupungistuu ja perhekoot pienenevät.
Rakennusteollisuus onkin laskenut, että 2040 mennessä Suomessa voidaan tarvita 700 000 uutta asuntoa. Tämä työllistäisi pääekonomisti Jouni Vihmon mukaan laskennallisesti "joka ikisen suomalaisen vuodeksi".
Työtä on siis luvassa. Matala korkotaso taas varmistaa kauppa- ja hintakehityksen, kunhan koronan kurittama tulevaisuuden usko palaa.
Kaikki eivät silti voi voittaa.
Voiko kauempana asutus- ja kasvukeskuksista sijaitsevien asuntojen kysyntä palata?
Koronan tuoman loma-asuntokysynnän kestoonkin on vaikea uskoa olojen normalisoituessa.