Gore Kitty - The Most Worstest Air Guitarist in the World Neo Arenalla to 6.9. klo 18.
Arkistoidut Gore Kitty -jaksot:
www.neoarena.fi/gore-kitty
Suora lähetys Ilmakitaransoiton
MM-kisojen karsinnasta to 6.9. klo 22,
finaalista pe 7.9. klo 20.30.
Kännykän kuvaruudulla nykii ja pätkii. GPRS-yhteys ei ole eduksi, kun oululainen mobiili- ja netti-tv-kanava Neo Arena pukkaa lähetystä eetteriin.
"Julkisuus on pätkätyötä", päättelee puhelinta pitelevä Hilkka Suvanto ja vaihtaa yhteyden paremmin toimivaksi 3G:ksi. Näytöllä pyörii hänen tähdittämänsä sarjan ensimmäinen jakso: Gore Kitty - the Most Worstest Air Guitarist in the World kertoo Suvannon alter egon valmistautumisesta Ilmakitaransoiton MM-kisoihin.
Hahmo syntyi neljä vuotta sitten, kun Suvanto osallistui MM-kisojen mustien hevosten karsintaan. Silloin hän vielä uskoi mahdollisuuksiinsa.
"Tosissaan yritin, mutten voinut mitään. Jäin viimeiseksi."
Sama toistui seuraavalla kerralla. Tämänvuotista sijoitusta ajatellen sarjan nimen kolminkertainen kielioppivirhe on siis ennakoiva.
Nyt Gore Kitty on kuitenkin kääntänyt välttämättömyyden hyveeksi ja tehnyt huonommuudesta valttikorttinsa. Osin kyse on myös empatiasta.
"On reilua, ettei kukaan matkan päästä paikalle raahautuva kilpailija joudu olemaan viimeinen", Suvanto selittää ja havainnollistaa lähtökohtien epätasa-arvoisuutta: "Mulla on Nelivitoseen kaksi ja puoli kilometriä, entäs sulla, herra Osaka?"
Kolmas motiivi on itsekkäämpi:
"Saa juoda kaljaa."
Gore Kittyn nimikko-ohjelman syntysyyt ovat yhtä moninaiset. "Me tuotteistetaan huonous", vitsailee Neo Arenan tiedottaja Ulla Alakangas.
Maksuton ja kokeiluluonteinen kanava tuskin rikastuttaa ketään, joten todellisempi vaikutin lienee Hilkka Suvannon pesti Neo Arenan projektisuunnittelijana. Sarjan ensimmäinen jakso osoittaa oletuksen paikkansapitäväksi: siinä pomo saa vihiä Gore Kittyn synkästä ilmakitaristimenneisyydestä ja painostaa hänet uusintakierrokselle.
Lisäkannustimena toimi viime vuoden ilmakitarafinaalin menestyksekäs televisiointi verkossa. Vaikka suoraa lähetystä ei mainostettu mitenkään, keräsi se tuhansia netti- ja kännykkäkatsojia viideltä eri mantereelta.
Heräsi kysymys: Entä jos Gore Kittyä markkinoitaisiin oikeilla foorumeilla, esimerkiksi YouTubessa ja MySpacessa? Ja vielä tuotettaisiin sarja kohderyhmänsä näköisesti - kännykkäkameralla, pienillä resursseilla, nopeasti?
Vastaus: Saataisiin ainakin Neo Arenan rahoittajia kiinnostavaa tutkimustietoa. Eli kuten Ulla Alakangas sanoo: "Periaatteessa näin on mahdollisuus tavoittaa massoja maailmanlaajuisesti. Mutta epäonnistuminenkin on tutkimustulos."
Ja kuten Hilkka Suvanto sanoo: "Kaikkeen sitä EU-rahaa laitetaankin. Mutta jos pitää oikeasti testata jotain, niin miksi se täytyisi tehdä nuivalla insinöörityylillä."
Niinpä ohjaaja-käsikirjoittaja Suvanto ja kuvaaja-leikkaaja Henri Turunen tekaisivat kolmessa viikossa neljä jaksoa Gore Kittyn seikkailuja. Käsikirjoitus syntyi kuvattaessa, päivittäiset työrupeamat olivat puolentoista tunnin luokkaa. Neo Arenan miljoonan euron budjetista homma nieli korkeintaan 1 500. Siitäkin puolet meni musiikin tekijänoikeuskorvauksiin.
Saaduista kokemuksista jalostetaan myöhemmin hienot raportit herroja varten, mutta päätutkimuskohteesta, kännykällä kuvaamisesta ja kännykkäkuvan editoinnista, on syntynyt jo selvä käsitys. Plussaa ovat tuotannon keveys ja kuvanlaadun riittävyys netti- ja mobiilikäytössä. "Lähetystä katsotaan yleensä pienestä ikkunasta", Ulla Alakangas huomauttaa.
Editointiohjelmaan kuva solahti vaivatta, mutta tällöin paljastui yllättävä jäynä: kumma kuvakoko. "Se on ihan insinöörien itsensä keksimä. Ette sitten osanneet päättää, olisiko kuvakoko 4:3 vai 16:9, joten laitoitte jotain siltä väliltä!" Suvanto irvii.
"Kuvarajauksia on mennyt uusiksi: hupsis, puuttuu päitä. Asiaa ei ole kännyköitä suunniteltaessa ajateltu, koska niillä otettua kuvaa ei ole tarkoitettu jälkikäsittelyä varten ammattikäyttöön."
Oivan vertailukohdan tutkimukselle tarjoaa Neo Arenalla 6. syyskuuta alkava Silmänkääntäjä-sarja. Taikuri Joni Pakasen isännöimästä, viimeisen päälle tuotetusta talk show´sta selviää, kannattaako mobiiliohjelmia kuvata isolla kalustolla.
"Gore Kittyyn ei turhia resursoida, koska kyseessä on maailman huonoin henkilö ja ohjelma", ilmakitaraluuseri täsmentää.
Tämän lehden ilmestymisaamuna Suvanto ja Turunen ovat uuden haasteen edessä. Ilmakitaristien korkean paikan harjoitusleirille Kiiminkiin matkanneen kaksikon pitäisi koostaa viides Gore Kitty -jakso paikan päällä.
"Keskiviikkoiltana on materiaali purkissa. Torstaiaamuna leikataan. Tai katotaan jaksetaanko, jos juodaan vähän olutta", Suvanto virnuilee.
"Sitten me lisätään ohjelman loppuun kymmenen kappaletta sponsorien plansseja ja lähetetään se esityspalvelimen ylläpitäjälle."
Ja niin harjoitusleiri-jakson pitäisi olla valmis lähetettäväksi verkkoon. Tällä tavoin tutkitaan "reaaliaikaista editointia" eli ohjelmien pikatuotantoa.
Matkapuhelimiin tarkoitetut elokuvat ovat maailmalla huudossa, mutta Gore Kittyssä on silti pioneerityön henkeä. The Most Worstest Air Guitarist in the World saattaa olla kaikkien aikojen ensimmäinen kännykkäkameralla kuvattu mobiili- ja netti-tv-sarja. Ajatus yllätti Henri Turusen hänen testatessaan värinkäsittelyä.
"Kun huomasin, että oho, tämähän toimii, niin tuli mieleen, että kukaan ei varmaan ole tehnyt tällaista aiemmin."
No, entä sitten? Voiko mininäytöllä piipertävällä minitähdellä olla kauaskantoisempaa merkitystä?
Suvanto on varauksellisen optimistinen. "Niinhän sitä sanotaan, että kuka haluaa katsoa pientä suttuista kuvaa, joka nykii. Mutta sille on oma aikansa ja paikkansa. Puolituntista dokkaria ei kännykästä jaksa katsoa, mutta viiden minuutin juttu, jonka voi hakea www-arkistosta milloin haluaa, ei ehkä ole ongelma."
"Onhan irkkikin keksitty Oulussa, ja se tuli tarpeeseen."
Mobiili-tv:n menestys- ja bisnesmahdollisuudet ovat toki yksi Neo Arenan tutkimuskohde. Kannattaa muistaa: Myös epäonnistuminen on tutkimustulos.
Läpimurron varalta Gore Kittyn luojalla on suunnitelmat valmiina. "Viime kerran jälkeen mietin, että perustan Gore Kitty -tuotemerkin. Ja jos menisi taas niin hyvin, että jään viimeiseksi, niin siitä voisi saada pienen sketsisarjan."
Neo Arenan rahoitus loppuu vuodenvaihteessa, mutta rahoittajat ovat hymyilleet siihen malliin, että jatko näyttää melko varmalta.
"Voi olla, että ensi syksynä Gore Kittyä tehdään taas. Ohjaajana on Gary Oldman: Kitty, come here..." Suvanto haaveilee. Oldman on yksi kännykkäelokuvista kiinnostuneista - tai mukaan värvätyistä - filmitaivaan tähdistä.
Tätä odotellessa Gore Kitty katoaa Ilmakitaransoiton MM-kisojen yleisön joukkoon. "On todennäköistä, etten ole finaalissa kilpailemassa."
Tärkeintä kuitenkin on, että Neo Arena esittää finaalin suorana lähetyksenä ja ilmakitaroinnin maailmanrauhaa edistävä ilosanoma välittyy kaukaisten maiden 3G-kännyköihin ja nettipäätteisiin.
"Jos joku tadžikistanilainen näkee ohjelman sieltä palavien talojen seasta, niin ehkäpä ilmakitarakisat hankitaan sinnekin."