Kun kansanedustajat syyskuun 6. päivänä palaavat kesälaitumilta jakarandajakkaroidensa ääreen eduskuntataloon, heitä odottaa työpöydillä esitys uudeksi rauhanturvalaiksi. Valmistelun loppuhionta on sujunut ongelmitta ja rauhaturvalain jatkossa korvaava laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta on määrä hyväksyä valtioneuvostossa ensi viikon torstaina.
Uuden lain myötä on tarkoitus hakea rauha ja ratkaisu myös kiusalliseen Upseeriliiton hakukieltoon. Kiista, jossa on kyse palvelusehdoista, joilla upseerit lähtevät kansainvälisiin tehtäviin, on hiertänyt upseerien ja puolustusministeriön välejä jo viime huhtikuusta asti.
Osapuolet ovat jököttäneet sitkeästi omissa poteroissaan kesän. Kumpikaan ole tähän mennessä julkisesti liikahtanut asemistaan.
Upseeriliitto hakee hakukiellolla oikeutta sopia ulkomaantehtävien palvelusehdoista. Puolustusministeriö ja viime kädessä ministeri Seppo Kääriäinen lähtee tiukasti siitä, että niistä päättäminen pysyy myös jatkossa ministeriön käsissä hallinnollisella päätöksellä.
Nyt on kuitenkin tehty järjestöille kädenojennus. Tavoite on on, että kuulemisjärjestelmää kehittämällä hakukiellosta päästään eroon. Toivottavasti näin käy. Jos mitään ei tapahdu, vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Mikäli sopua ei ennen vuodenvaihdetta saada aikaan, alkaa Suomen rauhanturvatoiminta vaarantua ja maine ulkomailla kärsiä. Tämä ei ole kenenkään etu.
Varmasti kiistan molemmat osapuolet ovat täysin yksimielisiä siitä, että rauhanturvatoiminnalle eikä maineelle ole ole syytä lommoja aiheuttaa. Tähän yksimielisyydet ovat loppuneetkin. Näkemykset siitäkin, miten hakukielto on käytännössä purrut, vaihtelevat melkoisesti.
Upseeriliiton mukaan kielto puree ja vaikutus kovenee koko ajan. Pääesikunnasta vakuutetaan, että vapaaehtoisia lähtijöitä riittää. Yksikään operaatio ei onneksi ole palkkakiistelyn vuoksi vielä vaarantunut. Ongelmat voivat kärjistyä ensi vuoden alussa. Silloin alkaa rekrytointi myös EU:n nopean toiminnan joukkoihin.
Paras olisi saada jupakka pois päiväjärjestyksestä jo syksyn aikana. Pienoinen ihme tosin on, jos etenemistä tapahtuu ennen marraskuun lopulla pidettävää Upseeriliiton liittokokousta. Sen verran tömäkästi liittokin on hakukieltoasemissaan ollut.
Ministeriö on nyt liikahtanut. Sen tarjous kuulemismenettelyn kehittämistä on kirjoitettu uuden lain perusteluosaan. Parempi kuuleminen koskisi Upseeriliiton lisäksi Päällystöliittoa ja Sotilasammattiliittoa.
Sananvalinta ei vain ole paras mahdollinen. Kuuleminen ollut käytössä tähänkin asti. Upseeriliiton mielestä se on ollut miltei yhtä tyhjän kanssa. Asiaa kuvataan koiraesimerkillä. Upseerit ovat saaneet matkata huoltolennoilla ilmaiseksi kotimaahan vain pääkaupunkiin asti, mutta eivät enää kotipaikalleen. Loppuosuus on pitänyt pulittaa omasta kukkarosta. Sen sijaan tehtävissä mukana olleet koirat pääsivät aikaisemmin valtion piikkiin ihan kotikonnuilleen asti oli se missä päin Suomea tahansa.
Yhdessä kuulemisessa Upseeriliiton puheenjohtaja Pekka Kouri kertomansa mukaan vaati, että upseeria on kohdeltava kuin koiraa: hänetkin pitää päästää kotiin asti. Lopputulos oli se, että koirilta nyrhäistiin loppuosuus pois. Tasapuolisuutta tämäkin voi tietysti sanoa.
Vakavasti puhuttuna on syytä toivoa, ettei nyt heti hirttäydytä sanoihin, kun jo ensi viikon alussa puolustusministeriön virkamiesjohto tapaa Upseeriliiton ja muidenkin järjestöjen edustajat ja selvittää heille, mitä kaikkea parempi kuuleminen käytännössä tarkoittaa. Ainakin tulevassa tapaamisessa korvien on syytä olla auki ja puhtaat.
Vaikka neuvottelu voisi olla parempi termi, voidaan kuulemismenettelyn kehittämiselläkin päästä eteenpäin, jos asiaan osataan oikein tarttua.
Aitoon sopimusjärjestelmään, jossa osapuolet yhdessä työmarkkinaosapuolten tapaan neuvottelevat ja hyväksyvät palveluehdot, ei monesta eri syystä voida mennä. Se vaatisi useita muutoksia lainsäädäntöön. Siihen siirtyminen tarkoittaisi käytännössä myös sitä, että sen jälkeen upseerit voitaisiin velvoittaa lähtemään rauhanturvatehtäviin. Nyt sinne hakeutuminen on vapaaehtoista.
Tätä linjaa Suomi aikoo noudattaa myös jatkossa. Niin puolustusministeri Seppo Kääriäinen kuin puolustusvoiman komentaja, amiraali Juhani Kaskeala ovat useaan otteeseen korostaneet, että rauhanturvatoiminnan pitää meillä perustua vapaaehtoisuuteen.
Virkaehtosopimusjärjestelmä ei rauhanturvamaiseen sovi, koska se toisi automaattisesti mukanaan velvoitteet. Olisi pakko lähteä, kun käsky kävisi. Suomi ei näin seuraa Ruotsin tietä. Kun naapurimaassa on kuljettu kohti sopimista, on siellä nyt tietyillä ikäluokilla velvoite lähteä kansainvälisiin tehtäviin. Ruotsissa on myös kiistoja varten olemassa tietynlainen välitysmenettely. Sellaista on meillekin toivottu, mutta sitä ei laissa esitetä.
Aito kuuleminen tarkoittaa sitä, että palveluehtoja kehitetään vuorovaikutuksen perusteella ja liittojen tahdonilmaus jatkossa huomioidaan paremmin. Siksi on hyvä, että ministeriö avasi kylkensä kuulemisen kehittämiselle.
Rauhanturvalain uudistaminen avaa laajemminkin mahdollisuuden pohtia joukolla suomalaisten palvelusuhteiden ehtoja kansainvälisissä operaatioissa. Lähtökohtana on se, että ehtojen pitää olla selkeät. Kannustimien ja taloudellisen hyödyn täytyy olla kunnollisia. Ilmiselvät epäkohdat on syytä korjata, mutta palkkaneuvotteluja kuulemisista ei voi tulla.