Olen asunut Oulussa kohta kymmenen vuotta ja liikkunut kaupungissa eri kulkuvälineillä. Vuosien mittaan myös oululainen liikennekulttuuri on tullut tutuksi.
Oulun liikenne on kuin missäkin villissä lännessä.
Paras esimerkki lienee Pohjantie. Liikennekulttuuri siellä on aivan omaa luokkaansa. Eikä mitenkään hyvällä tavalla. Harva se viikko siellä jotain tapahtuu ja peltiä menee ruttuun.
Eikä se ole ihme. Turvavälejä ei ole nimeksikään ja tien nopeusrajoitukset näyttävät monelle olevan mininopeuksia.
Muista piittaamaton asenne näkyy etenkin korostuvan tietöiden yhteydessä. Työmaiden ohi kaahataan vauhdilla, jotta kotiin pääsee muutaman minuutin aiemmin.
Onneksi vakavia henkilövahinkoja siellä tulee harvemmin, mutta valitettavasti sen uhka on tiellä jatkuvasti päällä.
Ihan vinkkinä kaikille, liikenteen säännöt ovat kaikille samat. Auton hintalappu ei valitettavasti anna erioikeuksia. Eikä liikenne ole edes oikea paikka esitellä omaa egoa.
Eipä se ole aina sen parempaa kevyen liikenteen parissa. Pyöräilijät suhahtavat vauhdilla vaarallisistakin paikoista ja tuntuvat luottavan siihen, että autoilijat huomaavat ja väistävät myös sellaisissa paikoissa, joissa pyöräilijä on väistämisvelvollinen.
Edes kypärä ei tee pyöräilijästä supermiestä. Auton kanssa kohtaaminen voi valitettavasti päättyä ikävästi.
Kaiken tylytyksen jälkeen kaipaisin Oulun liikenteeseen enemmän joustavuutta ja toisten huomioimista. Pienet eleet tekevät liikenteestä sujuvamman ja auttavat vähentämään liikenneraivoa. Ja yhteisten sääntöjen noudattaminen auttaa myös muita ennakoimaan toisten liikkeitä. Liikenne on kuitenkin loppupeleissä tiimipelaamista.
Minä ainakin haluan päästä kotiin ehjänä.