Minä olen viirus. Liikun siellä ja täällä tai olen liikkumatta. Saatan olla ilmassa tai erilaisilla pinnoilla.
Minä olen vielä aika tuntematon koko maailmassa. Herätän hyvin paljon erilaisia ajatuksia, jopa tunteita, oikeita ja vääriä.
Vaikka olen olemassa, en kuitenkaan näy teille.
Minä olen näkymätön viirus. En sano mitään teille, enkä ymmärrä italian tai espanjan kieltä.
Tulin tänne muutamia viikkoja sitten lentokoneella aivan ensiaallossa isäntäni tai emäntäni kanssa aivan toisesta maasta. Myöhemmin meitä viiruksia on tullut lisää lentokoneilla tännekin päin eri puolilta maailmaa.
Minä saatan tarttua erilaisiin riskiryhmiin ja muihinkin, sillä tarvitsen elävän organismin.
Ihan oikeasti, totisesti, minä olen varottava viirus. On hyvä pitää riittävää etäisyyttä minuun, niin ulkona kuin sisätiloissa.
Kaduilla voisi kävellä ihan hyvin viiden metrin välein ja kaupan kassalla on hyvä olla 2 metrin ja 40 sentin välein. Eikä olisi pahitteeksi, vaikka välimatkoja valvottaisiin.
Minuun varovaisuutta ja etäisyyttä on syytä pitää yleisissä tiloissa ja julkisissa liikennevälineissä, koska ihmiset voivat olla aivan tahattomasti varomattomia aivastellessaan, pärskiessään, yskiessään ja aiheuttaa uusia tartuntoja.
Nyt päivästä pääskysten arvaillaan, ennustellaan, ihmetellään, kummastellaan ja veikkaillaan itseään vastuullisina pitävissä medioissa maailman menoa. Liikkeellä on kaikenlaista spekulaatiota, eivätkä ne aina perustu aivan tieteellisiin tutkimuksiin.
Ei ole mitenkään huono asia nyt digi-, hyper- ja kyberaikana pestä käsiä saippualla tai käyttää käsidesiä, eikä se kasvosuojakaan ole ihan hullumpi idea, se on sitten eri asia riittääkö niitä.
Kaiken kaikkiaan maailma muuttuu monessa suhteessa tämän jälkeen ja on jo muuttunut.
Minä nyt en itse ihan heti lähtisi ulkomaille, kun olen viimein päässyt tänne Pohjolaan maailman onnellisimpiin maihin.