Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Jotkut joskus väittävät, että Oulussa ei tapahdu mitään. Ensiksi: jos joku todella haluaa etsiä, silloin kyllä löytää. Toiseksi: kukaan ei ole sanonut, että kellään ei ole mahdollisuuksia tehdä jotain itse, luoda uutta, inspiroida ja innostua. Kaupunki tarkoittaa ihmisiä. Ihmiset luovat.
Oulun Taiteiden Yö on sellainen loistava idea, joka näyttää, että ihmiset välittävät. Kaikilla on tilaisuus ihan aktiivisesti luoda tunnelmaa. Olkaa hyvä! Kaikki on sallittua! Ja vielä lisäksi: osallistuminen on myös luomista. Oulun Taiteiden Yö todistaa, että myönteisellä asenteella, avoimuudella ja aktiivisuudella potentiaali on rajaton.
Hyvällä mielellä ja hyvällä säällä lähden siis reissuun taiteeseen Oulussa ja heti huomaan, että itse asiassa kaupungista paljastuu aivan uusi puoli. Tapahtuman ohjelma on pitkä ja moni-ilmeinen. En katso ohjelmiin, vaan annan taiteen löytää minut. Yhä enemmän ja enemmän ihmisiä saapuu keskustaan.
Aloitan Designtorilta ja ostan pipon veljenpojalle lahjaksi. Nurkan takana törmään Photo Laundryyn. Valokuvat roikkuvat naruilla, pyykkipojilla kiinnitettyinä. Sama kuin ne olisivat pimiössä. Toisaalta, kuin Instagramin sisältö olisi poistunut virtuaalitodellisuudesta puistoon. Näytä, kurkkaa, tuijottele, julkaise ja jaa. Tallenna työpöydälle nimellä tai tässä tapauksessa yksinkertaisesti ota mukaan. Laita omia kuvia. Toisaalta ''laundry'' tarkoittaa myös puhdistamista. Tällä siis voidaan lopullisesti päästä eroon epämieluisista kuvista, muistoista, epäonnistuneesta otoksesta tai piinaavasta visiosta.
Siis on toivotut tai ei-toivotut: punainen, sumea, pelottava klovnin naama, kuvan kääntöpuolella on kirjoitus Halloween 2011; tyhjä merenranta; auringonlasku; vanha albumista revitty kuva, jossa on tuolilla istuva lapsi nallen kanssa; hylättyjä rakennuksia; ruokaa; näköala ikkunasta; perhekuva; joulukuusi; auringonsäteet puutarhasta; orava; koira; lehmä; hetkiä; Sleeping Houses; Turkansaari, kesä '80; selli; hautajaiset; holokaustin muistomerkki Berliinissä.
Omaksu kuva, ja samalla vaihdat sen merkityksen. Onko mahdollista tuoda olematon muistikuva tuntemattoman valokuvan avulla? Muistikin osaa olla hämmästyttävän luova! Yksinäisiä pyykkipoikia roikkuu...
Lähden eteenpäin. Pöönä -kahvilassa on maahanmuuttajanuorten taidenäyttely. Ali Raza tekee loistavia koristeita paperista. Erilaisia taidokkaasti tehtyjä hahmoja, kuten muun muassa Angry Birds, suuri laiva, moottoripyörä, lentokone ja riikinkukko tai monivärisiä paperipalloja. Jokainen hahmo kostuu sadoista pienistä osista. Täytyy olla todella kärsivällinen ja tarkkaavainen. Ali Raza sanoi, että moottoripyörän tekeminen kesti kaksitoista päivää. Mutta hän tykkää tehdä tällaista. Hän oppi itse sen jälkeen, kun osallistui työpajaan Oulun kirjastossa viime jouluna. Hän teki ensimmäisen hahmon, ja kaveri sanoi hänelle, että se on hieno, ja kannattaa jatkaa. Mitkä tärkeät sanat! Juuri näin syntyy hyvä mieli, innostus, harrastus, työ ja taidetta.
Menen eteenpäin Ainolan puistoa kohti. Kävellessä ajattelen, mitä tarkoittaa taide kaupunkiympäristössä. Se ehdottomasti pitää olla sen erottamaton osa, joka herättää ajatuksia, lisää iloa – tai se vain on. Näkyvä ihmisen sielun todiste. Kun ihmisen sisällä tapahtuu jotain uutta, hän osaa joskus nähdä maailmaan uusilla silmillä. Taiteella on sellainen ihmeellinen vaikuttava voima. Ei aina tarvitse ymmärtää, eikä tehdä mitään, joskus kannattaa vain olla taiteen äärellä.
Tällaiset ajatukset johtavat minut Dammisaaren Rapumajaan, missä on ''Kotoilukolo – Feel Like Home. Urbaani Oulu kuva- ja ääniteos.'' Puiden välissä on pieni huone. Jotain jossain kohisee. Sisällä kiinnitän huomiota peiliin. Juuri tätä ajattelin! Meidän täytyy ennen kaikkea nähdä itsemme kaupungin peilistä ja kysyä, miten minä luon sen tunnelman? Miten elän?
Ikään kuin vastauksena näen vastakkaisella seinällä kirjoituksen ''PASKA KAUPUNNI''. Jätän sinne minun oman Zentangle-piirrokseni muiden joukkoon. Näin on hyvä toimia ja hymyilen, koska tuntuu, että tämä on vasta alkua...
Takaisin pyöräillessä ohitan monenlaisia ihmisryhmiä. Kuusien alla näen koivunlehtinäyttelyn. Joskus vasemmalta, joskus oikealta kuuluu laulua, musiikkia, huudahduksia ja taputuksia. Yhteinen teos. Sykkivä taide. Elämän taide. Ehdottomasti kannattaa jatkaa.
Oulu on loistava kaupunki. Luodaan se omalla luovuudella!